Leimattu identiteetti empatian silmin Aihe Asumispalvelut, Asunto ensin Tyyppi Opinnäyte Julkaisuvuosi 2019 Lataa tiedosto Hanna Ranta-Pitkänen tutki opinnäytetyössään entisten pitkäaikaisasunnottomien ja asumispalveluyksikön henkilökunnan vuorovaikutussuhdetta ja Asunto ensin -periaatteen laatusuositusten toteutumista. Leimattu identiteetti empatian silmin – Entisten pitkäaikaisasunnottomien kohtaamisia asumispalveluyksikön henkilökunnan kanssa Hanna Ranta-Pitkänen Joulukuu 2019 Sosiaalialan koulutusohjelma. Metropolia Ammattikorkeakoulu Abstrakti: Tämä opinnäytetyö antaa äänen entisille pitkäaikaisasunnottomille, jotka asuvat Suomen Pelastusarmeijan säätiön asumispalveluyksiköissä. Yksiköt noudattavat suomalaisessa asunnottomuustyössä viime vuosikymmenen aikana hyödynnettyä Asunto ensin -periaatetta, jonka mukaan asunto nähdään päämäärän sijasta lähtökohtana henkilökohtaisen kuntoutumisen ja elämänhallinnan tukemiselle. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys keskittyy pitkäaikaisasunnottomuuteen sekä ammatilliseen empatiaan. Teoreettisen viitekehyksen pohjalta tutkimusongelmaksi nousivat asiakkaan ja työntekijän välinen vuorovaikutussuhde sekä Asunto ensin -laatusuositusten toteutuminen käytännön työssä. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia kohtaamisia asukkailla on ollut henkilökunnan kanssa nykyisessä asumispalveluyksikössä asumisensa aikana ja ovatko kokemukset vahvistaneet asukkaiden uskoa omaan pystyvyyteen ja vaikutusmahdollisuuksiin. Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastatteluiden avulla. Haastatteluissa hyödynnettiin fenomenologista lähestymistapaa, jossa haastateltaville annetaan mahdollisimman paljon tilaa kertoa omista kokemuksistaan. Haastatteluissa käsitellyt teemat olivat kohtaaminen, luottamus, kuulluksi ja kohdatuksi tuleminen, henkilökunnan tuki sekä vaikutusmahdollisuudet omaan elämään. Lisäksi selvitettiin, onko asukkailla nykyisessä asumispalveluyksikössä kokemuksia syrjityksi tulemisesta. Laadullisen tutkimuksen aineistolähtöinen analyysi toteutettiin teemoittelemalla. Tulosten mukaan asumispalveluyksiköt ovat onnistuneet luomaan turvallisen ja hyväksyvän ympäristön, jossa jokaisella asukkaalla on mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi. Vaikka aineistosta ei noussut esiin syrjinnän kokemuksia asukkaiden nykyisessä asumispalveluyksikössä, aiemmat kokemukset leimatuksi tulemisesta ovat edelleen asukkaiden hyvässä muistissa. Positiivisen palautteen antaminen sekä ihmisen ainutlaatuisuuden tunnustaminen ovat osa kunnioitukseen perustuvan vuorovaikutuksen rakentamista. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää henkilökunnan koulutuksessa ja asumispalveluyksiköiden perustehtävän eli asumisen turvaamisen vahvistamisessa.