Leimattuja, lainsuojattomia ja tulevaisuuden rakentajia – Tarinoita rikosseuraamustaustaisten asunnottomuudesta ja asumisesta

Tutkimuksessa haastatellaan kymmentä asunnottomuutta kokenutta rikosseuraamustaustaista, jotka ovat saaneet vuokra-asunnon tavanomaisesta asuinympäristöstä järjestön kautta. Tutkimuksessa on selvitetty, millaisia identiteettikertomuksia haastateltavat tuottivat ollessaan vielä asunnottomia ja millaisia identiteettikertomuksia saatuaan asunnon.

Lisensiaattityö. Jenni Mäki, Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö

Tutkimuksessa haastatellaan sellaisia asunnottomuutta kokeneita rikosseuraamustaustaisia henkilöitä, jotka ovat saaneet vuokra-asunnon tavanomaisesta asuinympäristöstä rikosseuraamustaustaisten henkilöiden parissa työskentelevän järjestön kautta. Tutkimus kohdistuu heidän haastatteluissa tuottamaansa identiteettipuheeseen. Asunnot, joissa haastateltavat asuvat, sijaitsevat eri puolilla suurta suomalaista kaupunkia olevissa kerrostaloissa ja ovat asumispalvelua tuottavan järjestötoimijan omistuksessa tai välivuokrauksessa.

Tutkimuksessa on haastateltu yhteensä kymmentä (10) asumispalvelussa olevaa asiakasta. Yhden kohdalla asumisen tukipalvelu oli jo päättynyt. Ensimmäinen tutkimuskysymys on, millaisia identiteettikertomuksia haastateltavat tuottivat ajalta, jolloin he olivat asunnottomia ja/tai elivät rikollista elämää eli ajalta ennen asumispalveluun tuloa. Tästä yhteiskunnallisesta toimija-asemasta tutkimuksessa käytetään nimitystä marginaalinen.

Toinen kysymys on, millaisia identiteettikertomuksia haastateltavat tuottivat saatuaan asunnon tavanomaisesta asuinympäristöstä eli ko. asumispalvelussa asuessaan. Tätä yhteiskunnallista toimija-asemaa, jossa haastateltavat ovat entisiä rikollisia ja asunnottomia, nimitetään tutkimuksessa tavanomaiseksi. Kolmas tutkimuskysymys kohdistuu siihen, minkälaisia merkityksiä haastateltavat antoivat asunnolle tavanomaisessa asuinympäristössä suhteessa rikoskierteestä irtautumiseen eli desistanssiprosessiin.