Lähellä uutta askelta eri rekisterilähteitä yhdistävässä asunnottomuustutkimuksessa

Johdanto: Toisiolain uudet mahdollisuudet asunnottomuustutkimukselle

Vuonna 2019 tapahtui tietosuojarintamalla jotain keskeistä. Jotain, jonka hedelmiä olemme juuri pääsemässä keräämään. Omenoita, banaaneja ja kirsikoita, mutta todennäköisesti myös kokonaan uusia lajikkeita. Esimerkiksi terveys- ja taloustieteissä laajoja rekisteriaineistoja on käytetty tutkimusaineistoina jo pidempään, mutta sosiaalitieteissä, ja erityisesti haavoittuvimpien väestöryhmien tutkimuksessa, niitä ollaan vasta pääsemässä laajamittaisemmin hyödyntämään. Tämä on olennainen uusi askel erityisesti asunnottomuustutkimuksessa, jossa erilaisia rekistereitä yhdistävät aineistot ovat keskeisiä asunnottomien tunnistamisessa ja rakenteellisten ilmiöiden analysoimisessa.

Suomessa säädettiin vuonna 2019 Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä (ns. toisiolaki). Rekisteritietojen ensisijainen käyttö tarkoittaa sitä käyttötarkoitusta, jota varten tiedot on kerätty, esimerkiksi sosiaalitoimen asiakasrekisteriin kertyvän tiedon käyttö sosiaalityön asiakastyössä. Toissijaista käyttöä ovat kaikki muut käyttötarkoitukset, esimerkiksi rekisteritietojen käyttö tilastointiin, tieteelliseen tutkimukseen, opettamiseen tai työn johtamiseen tai valvontaan.

Ennen toisiolakia luvat sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä piti anoa jokaiselta yksittäiseltä rekisterinpitäjältä erikseen. Toisiolain myötä eri rekistereitä yhdistävien aineistojen luomisen käytäntöjä yhtenäistettiin ja lupamenettely keskitettiin. Perustettiin Sosiaali- ja terveysalan tietolupaviranomainen Findata hoitamaan lupaprosesseja ja aineistojen tietoturvallista käsittelyä.

Esimerkiksi asunnottomuuden tutkimuksessa toisiolaki ja Findata mahdollistavat selkeästi aiempaa toteuttamiskelpoisemmin useiden rekisterilähteiden yhdistämisen toisiinsa. Kun tutkitaan vaikeasti (sekä tutkimuksella että usein myös palveluissa) tavoitettavia ihmisryhmiä, useiden rekisterilähteiden yhdistäminen on erityisen tärkeää. Aiemmat tutkimukset (esim. Kauppinen ym. 2015) ovat osoittaneet, että perinteisten kansallisten laajojen rekisterilähteiden, kuten väestörekisterin, keinoin asunnottomat tavoitetaan heikosti ja epäajantasaisesti. Moni asunnoton tilastoituu asuvaksi ja päinvastoin, kun osoitetietoja ei päivitetä ajantasaisesti.

Paikallisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa asunnottomia kohdataan usein kasvokkain jopa päivittäin tai kuukausittain. Näiden palvelujen asiakasrekistereihin kertyy ajantasaista rekisteritietoa asunnottomuudesta, jota aiemmin on kuitenkin hyvin vähän hyödynnetty tieteellisissä tutkimuksissa, varsinkaan yhdistettynä laajempiin kansallisiin tietolähteisiin. Erilaiset rekisterit sisältävät erilaisia tietoja ja voivat valottaa ihmisten polkuja asunnottomuuteen ja sieltä pois erilaisista, toisiaan täydentävistä näkökulmista. Yhdessä kokonaiskuva on kattavampi. Ennen kaikkea paikalliset rekisterit kuitenkin mahdollistavat asunnottomien luotettavamman ja ajantasaisemman poiminnan laajoista aineistokokonaisuuksista, juurikin paikallisten kasvokkaisten palveluiden rekisterien reaaliaikaisempien asunnottomuus-muuttujien vuoksi.

Kaksi rekisteripohjaista asunnottomuushanketta käynnistymässä

Kahdessa keväällä 2024 alkamassa olevassa tutkimushankkeessa tehdään pilotoivaa työtä edellä mainituissa asioissa. Taloustieteen tutkija Y-Säätiöstä ja sosiaalityön tutkija Turun yliopistosta ovat ennen hankkeiden alkua jo yli vuoden ajan käyneet tahoillaan läpi Findatan vaiheikasta ja paljon esityötä sisältänyttä tietolupaprosessia ja pitkiä jonotusaikoja. Nyt vuoden 2024 alkupuolella aineistot ollaan saamassa käyttöön ja varsinainen analyysityö pääsee alkamaan.

Hankkeissa analysoidaan asunnottomien asumishistoriaa ja palvelujen ja sosiaalietuuksien käyttöä vuosien ajalta ennen asunnottomuuden alkamista. Keskeistä on tarkastella, miten ja missä asunnottomat ovat asuneet, millaisissa asuntokunnissa, mitä sosiaali- ja terveyspalveluja he ovat käyttäneet, mitä sosiaalietuuksia vastaanottaneet ja millaisia muutoksia näihin asumis-, etuus- ja palvelupolkuihin on sisältynyt. Kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti erilaisten muutosten ajoittumiset suhteessa toisiinsa ja asunnottomuusjaksojen alkuihin ja loppuihin, sekä toisaalta aukot ja päällekkäisyydet eri tukimuodoissa yksilökohtaisina kokonaisuuksina.

Alueellisesti Helsinkiin ja Espooseen sijoittuvassa tutkimusosiossa tarkastellaan henkilöitä, joiden asunnottomuutta ja palvelutarpeita käsiteltiin Selvitä-Arvioi-Palveluohjaa / Sijoita -ryhmissä Helsingissä tai Espoossa vuosina 2018-2019. Hankeosiossa analysoidaan asumis-, etuus- ja palvelupolkuja vuosilta 2016-2020 ja toteutetaan myös palvelukustannusten laskelmia. Kaikki tutkittavat (yli 1000 yksilöä) olivat prosessin alussa asunnottomia, ja asetelmassa verrataan heitä, jotka saivat prosessissa asunnon ja heitä, jotka jäivät arvioinnin jälkeen asunnottomina odottamaan asunnon järjestymistä.

Alueellisesti Turkuun sijoittuvassa osiossa puolestaan tarkastellaan henkilöitä, jotka olivat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen vuosittaisen kansallisen asunnottomuustilaston (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus 2023) mukaan asunnottomina Turussa marraskuussa 2022 (lähes 400 yksilöä). Verrokkiryhmänä käytetään samaan aikaan Turussa ei-asunnottomana olleita aikuissosiaalityön asiakkaita. Analyysi muistuttaa Helsingin ja Espoon asetelmaa, mutta paikantuu pidemmälle aikavälille, osin vuosikymmenille, painottuu vertailuasetelmaan eikä sisällä kustannusvaikuttavuuslaskelmia.

Merkitys asunnottomuustutkimukselle ja -työlle

Suomi on yksi maailman johtavia maita asunnottomuuden vähentämisessä. Maamme asunnottomuusstrategiat ovat olleet pitkään kunnianhimoisia ja viimeisimmässä hallitusohjelmassa hallitus vahvisti tavoitteekseen pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisen vuoteen 2027 mennessä. Vaikka Suomen asunnottomuustilastointi on kansainvälisessä vertailussa laadukasta, sen tiedetään sisältävän paljon ongelmia (Kaakinen 2023; Pitkänen 2010). Sekä Suomessa että kansainvälisesti asunnottomuuden tilastointi perustuu poikkileikkausaineistoihin.

Poikkileikkausaineistojen tarjoama tieto ei kuitenkaan yksin riitä vastaamaan asunnottomuuden poistamiseen liittyviin laajoihin tiedontarpeisiin. Asunnottomuus on moniulotteinen ilmiö, jota selittävät rakenteelliset, systeemiset, ihmisten väliset ja yksilölliset tekijät, jotka ovat usein vuorovaikutuksessa keskenään (esim. Fitzpatrick, Bramley ja Johnsen 2013). Yksilölliset haavoittuvuustekijät – kuten riippuvuudet tai terveysongelmat – ovat vuorovaikutuksessa rakenteellisten tekijöiden, kuten kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden, ja systeemisten tekijöiden, kuten taloudellisten tukien ja sosiaalisen asuntokannan allokaatiomekanismien epäkohtien, kanssa. Nämä tekijät liittyvät osaltaan alueellisiin laajempiin hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmiin.

Toisin sanoen on tärkeää ymmärtää paremmin asunnottomuutta kokevia yksilöllisiä riskitekijöitä ja sitä, miten ihmiset käyttävät (tai eivät käytä) palveluja ja etuuksia ennen asunnottomaksi joutumistaan sekä miten palvelujen ja etuuksien käyttö muuttuu siirtymien yhteydessä. Näihin tavoitteisiin voivat vastata osaltaan hankkeissamme työstettävät, takautuvasti vuosia kattavat uudenlaiset yksilö- ja kuukausitasoiset aineistot ja niiden analyysit.

Koska toisiolain hyödyntäminen tutkimustarkoituksissa on Suomessa vielä melko uutta, hankkeisiimme liittyvät tietolupaprosessit ja analyysityö ovat myös laajempaa metodista pioneerityötä erityisesti sosiaalitieteissä Suomessa. Olemme jo nyt tietolupaprosessien valmisteluvaiheissa oppineet kantapään kautta paljon jatkossa arvokasta tietoa siitä, mitä mahdollisuuksia ja rajoitteita erityisesti paikallisten asiakasrekisteriaineistojen käyttämiseen liittyy niin teknisesti kuin sosiaalisesti. Uusia vastaavia hankkeita laitetaan ympäri Suomen jatkuvasti vireille sosiaali- ja terveyssektorin muihinkin teemoihin liittyen. Pyrimme tekemään yhteistyötä ja jalostamaan ja sujuvoittamaan prosesseja myös muiden avuksi tulevaisuudessa.

Monilla muilla tieteenaloilla on pidempään tehty myös rekisteripohjaista määrällistä tutkimusta. Esimerkiksi terveystieteissä tämä on ollut mahdollista siitä syystä, että terveydenhuollon rekisterit ovat olleet monesti jo valmiiksi suurempien organisaatioiden alla ja siten yksittäisinä laajempia, ilman tarvetta yhdistää eri rekisterilähteitä aineistojen luomiseksi. Myös taloustieteissä on hyödytty merkittävästi lisääntyvistä mahdollisuuksista rekisterilähteiden yhdistämiseen. Esimerkiksi tulotietojen, yritysmenojen ja pankki- ja verotietojen yksilötasoinen yhdistäminen voi tuottaa aineistoja, joilla voidaan analysoida epäkohtia ja epäjohdonmukaisuuksia liittyen mahdolliseen veronkiertoon. Tietosuojan sääntelyn kehittyminen laajentaa rekisteritutkimuksen mahdollisuuksia ajankohtaisesti myös sosiaalitieteiden puolella ja matkalla voimme päästä, sisällöllisten tärkeiden tulosten lisäksi, seuraamaan ja vaikuttamaan uudenlaisen tiedon tarjontaan liittyviin tieteenalojen epistemologisiinkin kysymyksiin. Näillä on suoria seurauksia myös käytännön sosiaalialan työlle ja politiikoille. Eli, tekstin alkuun palaten, hedelmiä on kypsymässä – omenia ja kirsikoita, mutta myös uusia, tulevaisuudessa ehkä hyvinkin tärkeitä hedelmälajikkeita.

Tutkimusrahoitukset

Tutkimushanke RADAR – Rekisteritietoanalyysi asunnottomuuden ymmärtämiseksi ja vähentämiseksi on Y-Säätiön ja Turun yliopiston Sosiaalitieteiden laitoksen yhteinen hanke ajalla 2024-2026, rahoittajana Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA).

Hankkeen Turkuun sijoittuva osaprojekti saa rahoitusta lisäksi tutkimushankkeesta Asunnottomuuden polut Turun seudulla – murroksista kohti sosiaalista, terveydellistä, taloudellista ja teknologista kestävyyttä (ASKE). Tämä hanke on Turun yliopiston Sosiaalitieteiden laitoksen, Turun Kauppakorkeakoulun ja Satakunnan ammattikorkeakoulun yhteinen hanke ajalla 2024-2025, rahoittajana Turun kaupunkitutkimusohjelma.

Lähteet

ARA (2023) Asunnottomat 2022. Helsinki: Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus.

Fitzpatrick, Suzanne, Glen Bramley, and Sarah Johnsen. 2013. “Pathways into Multiple Exclusion Homelessness in Seven UK Cities.” Urban Studies 50(1):148–68.

Kaakinen, Juha (2023) Kotiin. Selvitysraportti tarvittavista toimenpiteistä asunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä. Helsinki: Ympäristöministeriö.

Kauppinen, Timo, Hannikainen-Ingman Katri, Sallila Seppo & Viitanen Veera (2015) Pienituloisten asuinolot. Työpaperi 22/2015. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Pitkänen, Sari (2010) Selvitys pitkäaikaisasunnottomuuden määrittelystä ja tilastoinnista. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 2/2010. Helsinki: Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus.

RADAR-hanke

---

RADAR on Y-Säätiön ja Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen yhteinen ARAn rahoittama tutkimushanke. Lue lisää hankkeesta täältä.

Uraauurtava tutkimus tuottaa tietoa asunnottomuuden poistamisen tueksi

---

Uusi RADAR -tutkimushanke tuottaa tietoa asunnottomuutta kokeneiden palvelujen käytöstä ja asunnottomuuden kustannuksista yhteiskunnalle