Yksi meistä -hankkeen tavoitteena on yksinäisyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen. Haluamme myös nostaa yksinäisyyden puheeksi, koska yksinäisyyttään ei tarvitse kenenkään hävetä. Mutta miltä yksinäisyys tuntuu?, kysyy blogissaan Maria Degerman.

”Yksinäisyys. Se ihan oikeasti voi tappaa ihmisen. Yksinäisyys oli mulla erilaisten pelkojen lisäksi haastavin asia, jonka kanssa kamppailin. Kamppailin vuosia.” Näin kertoo yksi kohtaamistamme ihmisistä, joka antoi luvan oman tarinansa kertomiseen.

Yksinäisyyttä voi kokea silloinkin, kun ympärillä on ihmisiä. Yksinäisyyden tunne ei liity ympärillä olevien ihmisten määrään, vaan ihmissuhteiden laatuun.

”Yksinäisyyden tunne oli koko ajan päällä, vaikka olin ihmisten joukossa. Yritin paeta sitä yksinäisyyttä hengailemalla erilaisissa päihteidenkäyttöpiireissä. Tosin mietin aina hengaamista vähän sen mukaan, mistä porukasta mä hyötyisin eniten. Uin kuin kala vedessä joka porukassa sen mukaan, mistä mä kulloinkin sain sen parhaan fiiliksen, tai mistä ylipäänsä saisin jotain hyötyä.”

Yksinäisyys voi lisätä masennusriskiä ja päihteiden käyttöä

Yksinäisyys aiheuttaa monia terveydellisiä ongelmia. Se lisää riskiä masennukseen ja päihteidenkäyttöön. Kun yksinäisyyttä yritetään korjata esimerkiksi päihteidenkäytöllä, saadaan lähelle päihteiden käyttöä suosivia porukoita, mutta ei välttämättä oikeita ihmissuhteita.

Yksinäisyyden tunne ei liity ympärillä olevien ihmisten määrään, vaan ihmissuhteiden laatuun.

”Mulla oli tällöin kämppä ja vaimo oli muuttanut puolisen vuotta sitten pois. Siitä kämpästä oli tullut niin ahdistava paikka, koska se piti sisällään kaiken sen paskan, mitä mun elämään liittyi. Sen karmean yksinäisyyden tunteen. Tilanne oli myös ajautunut siihen, et mulla oli useampi varoitus päällä. Yritin jotenkin vaan rikkoa sitä yksinäisyyden tunnetta, kunnes sitten tajusin, että mikään päihde ei sitä poista.”

Yksinäisyyteen, kuten masennukseen tai päihteiden käyttöönkin voi ja pitää hakea apua.

”Lähin päihdehoitoon. Jouduin aika pitkään sitä jonottaa, mutta siinä jonottaessa mä jo mietin, että mä en haluu enää takaisin sinne kämppään. En haluu enää pitää yhteyttä kehenkään niihin ihmisiin, joihin olin aiemmin pitänyt yhteyttä.”

Yksinäisyyteen, kuten masennukseen tai päihteiden käyttöönkin voi ja pitää hakea apua.

”Mä jotenkin tajusin, että kyse ei ollu mistään normaaleista ihmissuhteista. Tai enhän mä ees tiennyt, mikä on normaali ihmissuhde. Mut tiesin, et mä en kestä tällaista elämää. Itsemurha oli silloin kyllä tosi lähellä. Ajattelin, et jos sitä hoitoa vielä koitan. Ei mulla mitään raitistumistavoitetta ollut. Tajusin vaan, että mä en pysy hengissä, jos jatkan näin.”

Tutustuminen muihin ei tapahdu kädenkäänteessä

Toisiin ihmisiin tutustuminen pitkän yksinäisyyden jälkeen ei ole helppoa ja ulkopuolisuuden kokemuksista ei käden käänteessä pääse eroon.

Jotta yksinäisyydestä pääsisi eroon, tulee hyväksyä ensin itsensä. On opeteltava puhumaan itsestään, sillä vain siten muut ihmiset voivat oppia tuntemaan sinut. Me kaikki kaipaamme sitä, että meistä välitetään, ja että meitä arvostetaan. Aiemmat negatiiviset kokemuksemme ihmissuhteista eivät kuitenkaan tee luottamista toisiin ihmisiin helpoksi.

”Kun en mä ymmärtänyt, mikä on välittämistä. Välittämistä toisesta ihmisestä. Vielä sellasesta ihmisestä, mitä mä oon. Mutta kaiken epävarmuuden ja heikkouden tunteen lisäksi, huomasin, että mä en ollu niin yksin. Koin jotain turvallisuuden tunnetta, ja että noi ihmiset oli mulle ystävällisiä.”

Me kaikki kaipaamme sitä, että meistä välitetään, ja että meitä arvostetaan.

Kun oppii arvostamaan itseään, se heijastuu myös ihmissuhteisiimme ja tapaan, jolla kommunikoimme toisten ihmisten kanssa. Toki itsensä avaaminen tekee meistä heikkoja ja haavoittuvaisia. Ei kuitenkaan kannata pelätä epäonnistumista, vaan hyväksyä, että epäonnistumiset kuuluvat elämään. Usein me itse olemme itsemme suurin este.

”Tässä huvittavinta on se, että mä oon itse ollut suurin este tälle muutokselle. Mä olin niin helvetin yksin, että en enää osannut olla yhdessä. Pidin niin kiinni siitä yksinäisyyden tunteesta. Ja siitä hylätyksi tulemisen tunteen pelosta. Mutta kun mä sit annoin viimein periksi sille pelolle ja kohtasin ihmisiä, huomasin et se pelko oli turha. Mä olin itse itseni pahin vihollinen. Mä itse tein itsestäni niin yksinäisen. Jokaisen tulee kuulua johonkin”

Eri sosiaali- ja terveysalan toimijoilla on tärkeä paikkansa yksinäisyyden lievittämisessä ja esimerkiksi ihmisten tuomisessa yhteen harrastamaan, viettämään aikaa yhdessä ja saamaan vertaistukea. Toimintaan osallistuvat kokevat sosiaalisten verkostojensa, voimavarojensa sekä elämänsä merkityksellisyyden lisääntyvän.

Jokaisen tulee kuulua johonkin.

Yksi meistä -hankkeen toiveena on, että hankkeeseen osallistujat saisivat vastaavan kokemuksen, kuin tähän blogiin haastateltu ihminen. Tavoitteemme on, että hankkeeseen osallistuvat kokevat yksinäisyytensä vähentyvän ja saavat tilalle tunteen siitä, että he ovat yksi meistä.

 

Mitä ajattelit jutusta?