Asukaslähtöisiä ja kestäviä koteja – Y-Säätiö ja Aalto-yliopiston opiskelijat kehittävät yhdessä tulevaisuuden asumisratkaisuja

Hankkeen tavoitteena oli kehittää tulevaisuuden asumisen malleja Y-Säätiön omistamalle M2-Kotien kiinteistöille Helsingin Liusketiellä ja Rapakiventiellä. Suunnitelmissa painotettiin ekologisuutta, yhteisöllisyyttä ja joustavuutta. Aalto-yliopiston opiskelijat toivat suunnitteluun ajankohtaisia näkökulmia, kun taas M2-Kotien asukkaat tarjosivat arvokasta käytännön tietoa asumisen arjesta ja ideoita asuntojen muunneltavuuteen.  

Innovatiivisia näkökulmia asumiseen  

Space in Practice -hankkeen osana järjestettiin työpajoja, joissa opiskelijat työstivät suunnitelmiaan ja saivat niihin palautetta Y-Säätiön työntekijöiltä jatkokehitystä varten. Ensimmäisessä työpajassa M2-Kotien asukkaat jakoivat arvokasta käytännön tietoa asumisen arjesta, mikä ohjasi suunnittelua vastaamaan paremmin asukkaiden tarpeita. Lisäksi opiskelijoille esiteltiin Y-Säätiön arvot ja tavoitteet, jotta ideat heijastaisivat säätiön visiota ja kestävän asumisen periaatteita. 

Hankkeen päätöstapahtumassa raati valitsi yhteistyössä voittajan.

Työpajan keskusteluissa painottuivat asuinalueiden turvallisuuden ja yhteisöllisyyden parantaminen sekä asuntojen muuntuvuus erilaisiin ja muuttuviin elämäntilanteisiin. Hanke huipentui päätöstapahtumaan Hotelli Arthurissa, jossa palkittiin hankkeen paras ehdotus. Voittajaksi valittiin Soma-tiimi, jonka suunnitelma erottui edukseen yhdistämällä luovaa asuntosuunnittelua ja kustannustehokkuutta innovatiivisella tavalla. 

Yhteisellä suunnittelulla kohti käytännön toteutusta 

Y-Säätiö jatkaa projektissa syntyneiden ideoiden kehittämistä ja toteuttamista itsenäisesti M2-Kotien kiinteistöllä Liusketiellä ja Rapakiventiellä. Voittajatiimin konsepti luo vahvan pohjan muunneltavien ja kustannustehokkaiden asumisratkaisujen kehittämiselle, jotka vastaavat asukkaiden muuttuviin tarpeisiin.  

”Meille on tärkeää kuunnella nuoria opiskelijoita, sillä he tuovat mukanaan raikkaita ja ajankohtaisia näkemyksiä asumisen ja tilasuunnittelun ratkaisuihin,” kertoo Y-Säätiön palvelut Oy toimitusjohtaja Pekka Kampman. ”Opiskelijoiden luovuus ja innovatiiviset ratkaisut tuovat uutta ajattelua perinteisen suunnittelun rinnalle, ja tämä yhteistyö auttaa meitä kehittämään koteja, jotka vastaavat paremmin tulevaisuuden tarpeisiin.” 

Y-Säätiössä odotetaan innolla muutostöiden alkamista, ja Helsingin Liusketiellä sijaitsevassa M2-Kotien kiinteistössä toteutus käynnistyy ensin yhdestä huoneistosta. Tavoitteena on parantaa huoneiston muunneltavuutta siten, että sitä voidaan joustavasti sopeuttaa erilaisiin perhetilanteisiin. Esimerkiksi huoneistossa voidaan muuttaa huonejärjestelyjä niin, että kaksio muuntuu helposti kolmioksi tai toisin päin. 

Kiitämme lämpimästi M2-Kotien vaikuttajaryhmämme asukkaita, opiskelijoita ja Y-Säätiön työntekijöitä arvokkaasta panoksesta hankkeeseen.  

Naisten tarinat -hanke nostaa marginaalin äänen näkyviin 

”Asunnottomuutta kokevat naiset ovat vähemmistö asunnottomien joukossa. Heidän äänensä jää usein marginaaliin, vaikka heidän kokemuksistaan voidaan saada arvokasta tietoa siitä, vastaako olemassa oleva tuki heidän tarpeisiinsa”, Y-Säätiön tutkimuspäällikkö Saija Turunen kuvailee hankkeen yhteiskunnallista merkitystä.

”Naiset tietävät itse parhaiten, mikä heille on tärkeää. Usein esille nousee turvallisuuteen liittyvät asiat.”

Hankkeeseen osallistuvat Y-Säätiön lisäksi Suomesta Vailla vakinaista asuntoa ry, Naistenkartano ry, Supernovat-toiminta ja Suur-Helsingin Valkonauha sekä kansainvälisiä kumppaneita: BMSZKI Unkarista, Kings of the Street Sloveniasta, Armée du Salut Ranskasta, SOMOS Portugalista, South East Technology University Irlannista sekä eurooppalaisten asunnottomuustoimijoiden kattojärjestö FEANTSA. Y-Säätiö koordinoi hankkeen toimintaa Suomessa.

Hankkeessa hyödynnetään osallistavaa Visual Voices -menetelmää, jossa valokuvien avulla tehdään näkyväksi naisten kokemuksia.

Kohti parempia palveluita 

Asunnottomuutta kokevien tukipalveluihin kohdistuu säästöpaineita monelta suunnalta, kun sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustustaso laskee ja hyvinvointialueet hakevat tasapainoa talouteensa. Palveluiden käyttäjien osallisuus niiden kehittämisessä on nyt erityisen tärkeää. 

”Kun resurssit ovat niukat, on kriittistä varmistaa, että ne kohdennetaan oikein. Naisten kokemukset voivat toimia punaisena lankana ohjaamassa palveluiden kehitystä”, sanoo Turunen. 

Hankkeen aikana järjestetään koulutuksia ja työpajoja sekä tehdään vaikuttamistyötä esimerkiksi valokuvanäyttelyiden kautta.  

”Palveluiden kehittämisen lisäksi Naisten tarinat -hanke voi nostaa naisten asunnottomuutta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Valokuvan avulla voidaan tuoda esiin asunnottomuutta kokevien naisten maailma, joka jää yleensä näkymättömiin.” 

Adapting Housing First -hanke edistää asunnottomuustyön systeemistä muutosta Euroopassa

Euroopan unionin osarahoittama

Vuonna 2023 Euroopassa eli asunnottomana yli miljoona ihmistä. Tämä on paitsi inhimillinen tragedia myös huono uutinen eurooppalaisten yhteiskuntien kannalta. Pysyvän asumisen edistäminen olisi perusoikeuksia kunnioittava ja taloudellisestikin kannattavampi ratkaisu asunnottomuuteen kuin ihmisten pyörittäminen tilapäisestä majoituksesta toiseen.

Asunnottomuuden ohessa Eurooppaan on hiipinyt vaivihkaa laajempi asumisen kriisi, joka rapauttaa kansalaisten uskoa päättäjiin. Osassa maita ollaan tilanteessa, jossa kohtuuhintaista asumista ei kerta kaikkiaan ole tarjolla ja varsinkin pienituloisia ihmisiä sysätään väliaikaisiin asumisratkaisuihin tai pahimmillaan asunnottomaksi.

Y-Säätiö seuraa asunnottomuuden kehitystä aktiivisesti kansainvälisten verkostojensa kautta ja pyrkii myös vaikuttamaan siihen.

Asunto ensin -mallia soveltamassa

Yksi näköalapaikka on EU:n Erasmus+ -ohjelman rahoittama kolmivuotinen Adapting Housing First -hanke, jossa tutkitaan ja kehitetään Asunto ensin -periaatteella tehtävää asunnottomuustyötä. Hanketta johtaa Sophia Housing -organisaatio Irlannista. Y-Säätiö vastaa hankkeen tutkimusosuudesta. Muina kumppaneina ovat Espanjassa toimiva Arrels Fundacio ja Housing First Berlin Saksasta.

Asunto ensin -malli kehitettiin aikoinaan ratkaisuksi pitkäkestoiseen asunnottomuuteen ja sen ajattelutapa oli, ja on edelleen, radikaali. Asunnottomuuden ensisijainen ratkaisu on asunto, jonka jälkeen alkaa työskentely muiden tavoitteiden eteen erilaisten tukitoimien avulla.

Malli on osoittanut toimivuutensa lukuisissa tutkimuksissa ja arvioinneissa. Jopa vuosikausia kadulla asunnottomana olleet ovat päässeet sen avulla pysyvän asumisen piiriin, jonka myötä myös heidän muu toimintakykynsä ja elämänlaatunsa on saattanut ottaa huimia harppauksia eteenpäin. Mallin on katsottu olevan myös kustannustehokas.

Vastaavia menestystarinoita on kuultu myös Adapting Housing First -hankkeessa sekä asukkaiden että työntekijöiden kertomana.

Asunnottomuudesta kärsineiden asukkaiden näkökulmasta mallissa tärkeää ja toimivaa on erityisesti se, että asunnottomalle tarjotaan turvattu ja pysyvä koti. Mukana tuleva tuki edistää taas elämänlaatua ja auttaa solmimaan kontakteja muuhun palvelujärjestelmään ja yhteiskuntaan.

Asunnottomuustyötä tekeville malli on tarjonnut mahdollisuuden kehittää omaa ammattitaitoaan ja työskennellä eettisesti vahvojen periaatteiden mukaisesti. Kustannussäästöjä yhteiskunnalle on syntynyt, kun asukkaiden elämänlaatu on parantunut ja palveluiden tarve vähentynyt.

Miten edistää järjestelmän muutosta?

Asunto ensin -mallin haasteeksi on osoittautunut sen pienimuotoisuus ja väliaikaisuus. Monissa Euroopan maissa työtä tehdään määräaikaisen rahoituksen varassa toimivissa projekteissa, joilla on mahdollisuus tavoittaa usein vain muutamia kymmeniä ihmisiä. Samaan aikaan asunnottomia saattaa olla tuhansia. Erääksi Adapting Housing First -hankkeen tavoitteeksi onkin noussut Asunto ensin -mallin laajentaminen.

Demos Helsingin jaottelua mukaillen, ei riitä, että työtä tehdään hyvin yksilötasolla yksittäisten ihmisten tilanteen parantamiseksi, vaikka sekin tärkeää. Muutosta olisi saatava aikaan lisäksi systeemin tasolla.

Asunnottomuustyön tavoitteena olisi ensinnäkin oltava asunnottomuuden ratkaiseminen pysyvällä asumisella tilapäisen majoituksen sijaan. Toiseksi eri toimijat ja organisaatiot on sitoutettava työskentelemään yhdessä tavoitteen saavuttamiseksi

Useassa maassa keskeinen pullonkaula järjestelmän muutoksessa on kohtuuhintainen asuminen, jota asunto ensin -malli tarvitsee mahdollistaakseen pysyvän asumisen. Asuntoja ei yksinkertaisesti ole tarjolla, vaan pikemminkin kärsitään asuntopulasta.

Tarjolla tulee olla myös monipuolista asumista. Kaikille ei sovi esimerkiksi itsenäinen asuminen omassa asunnossa – osa tarvitsee yhteisömuotoisia tai tuetumpi asumisratkaisuja.

Hankkeessa näitä haasteita pyritään ratkaisemaan vaikuttamistyön kautta. Rakennuttajia ja muita asuntotoimijoita on kutsuttu mukaan asunnottomuudesta käytäviin keskusteluihin ja päättäjille on viety viestiä asuntojen keskeisestä roolista ja erilaisista asumisratkaisuista.

Asuntojen lisäksi Asunto ensin -työ olisi saatava integroitumaan muuhun palvelujärjestelmään ja palveluihin, jotta vältetään malliin liittyvän tukityön jääminen yksittäiseksi projekteiksi tai pelkkien asunnottomuustoimijoiden varaan. Tarvitaan yhteistyöverkostoja, jotka ulottuvat asunnottomuustyön ulkopuolelle. Asunnottomuuden ehkäisyn ja asumisen jatkuvuuden turvaamisen tulisi olla osa niin ehkäisevää, korjaavaa kuin haittoja vähentävääkin työtä.

Suomi entisenä mallioppilaana?

Hankkeen keskeinen lähtökohta on, nimensä mukaisesti, Asunto ensin -mallin soveltaminen, joka tarkoittaa muun muassa tarjolla olevien rakenteiden ja toimintamallien hyödyntämistä mallin toteutuksessa. Eri maiden Asunto ensin -työ voi siis saada erilaisia muotoja niiden palvelujärjestelmästä tai muista rakenteista riippuen, kunhan keskeiset periaatteet pysyvät samoina. Näin olemassa olevat resurssit saadaan optimaalisesti käyttöön.

Asunto ensin -malli

Asunto ensin -mallia toteutetaan neljän periaatteen mukaisesti.

  1. Itsenäisen elämän mahdollistaminen
  2. Valinnan vapaus ja vaikutusmahdollisuudet
  3. Kuntoutuminen ja voimaantuminen
  4. Yhteiskuntaan integroituminen

Lisää Asunto ensin -mallin toteuttamisesta voi lukea Housing First Europe -oppaasta

Suomen Asunto ensin -mallissa edellä mainitut palaset ovat olleet jo melko hyvin kasassa ja asunnottomuuden poistamista ei enää pidetä epärealistisena tavoitteena. Asunnottomuus on laskenut maassamme jatkuvasti, kun muualla Euroopassa käyrä on ollut jopa jyrkässä nousussa.

Yksi keskeinen menestystekijämme on ollut nimenomaan vallitsevissa rakenteissa ja niiden hyödyntämisessä, jota on tukenut malliin liitetty poliittinen tahtotila. On haluttu tehdä asioita toisin.

Tarjolla on ollut kohtuuhintaista julkisesti tuettua asumista, ja asunnottomuustyötä on myös integroitu muihin palveluihin. Olemme panostaneet pitkäjänteisesti asunnottomuuden ehkäisyyn asumisneuvonnan, velkaneuvonnan, asumistuen ja muun sosiaaliturvan avulla. Nämä asunnottomuustyön systeemistä muutosta edistävät ja ylläpitävät tekijät puuttuvat monista muista maista.

Tällä hetkellä Suomessakin on kuitenkin meneillään muutoksia, jotka vaarantavat nimenomaan asunnottomuustyön perustaa.

Tehdyt leikkaukset sosiaaliturvaan, asumistukeen, asumisneuvontaan ja muihin turvaverkkoihin lisäävät ensinnäkin asunnottomuuden riskiä ja heikentävät mahdollisuuksia asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja myös asunnottomuuden jälkeiseen tukeen ja asumisen turvaamiseen.

Suunniteltu julkisesti tuetun asuntotuotannon vähentäminen voi taas tarkoittaa tarjolla olevan kohtuuhintaisen asumisen muuttumista muiden Euroopan maiden tapaan lähes epärealistiseksi haaveeksi.

Asunnottomuustyön jatkuvuus tulee taata

Tämä tuokin meidät takaisin nykyiseen asumiskriisiin, johon on havahduttu myös Euroopan komissiossa.

Työn alla komissiossa on muun muassa suunnitelma kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi, joka tulee osaksi juuri toimintansa aloittaneen komission köyhyyden vastaista strategiaa. Uuteen komissioon on perustettu myös asumiskomissaarin virka, jonka keskeisenä tehtävänä on edistää kohtuuhintaisen ja julkisesti tuetun asumisen rakentamista Euroopan maissa.

Adapting Housing First -hankkeelle EU:n toimet antavat tärkeää pontta systeemisen muutoksen edistämiseen. Samaan aikaan on tärkeää pitää kiinni siitä, mikä toimii, ja hyödyntää tarjolla olevia mahdollisuuksia mahdollisimman tehokkaasti.

Lähteet:

Demos Helsinki (2022) A new systems perspective to ending homelessness. Housing First Europe Hub. https://housingfirsteurope.eu/publication/publication-a-new-systems-change-perspective-demos-helsinki/

Gerull, Susan (2021) Evaluation: Housing First Berlin. ASH Berlin. Institute of Applied Science. https://housingfirst.wp.tri.haus/research/evaluation-housing-first-berlin/

Pleace, Nicholas (2016) Asunto ensin –opas Eurooppa. Housing First Hub. https://ysaatio.fi/aineisto/asunto-ensin-opas/

Roggenbruck, Christian (2022): Housing First: An evidence review of implementation, effectiveness and outcomes. AHURI, Australian Housing and Urban Research Institute Limited, Melbourne. https://www.ahuri.edu.au/research/research-papers/housing-first-an-evidence-review-of-implementation-effectiveness-and-outcomes

Asunnottomuustyö säästöjen keskellä – miten järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhteistyö turvataan?

Suomessa järjestöillä on merkittävä rooli sosiaali- ja terveyspalveluiden täydentäjinä sekä yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien, kuten asunnottomien, tuen ja palvelujen toteuttajana. Viimeaikaiset uutiset STEAn avustusten leikkauksista ja hyvinvointialueiden säästöpaineista ovat nostaneet esiin vakavan huolen siitä, miten asunnottomien palvelujen saatavuus ja laatu voidaan jatkossa turvata.

Järjestöjen rooli – enemmän kuin pelkkää täydentämistä

Monet sosiaali- ja terveysjärjestöt toimivat tiiviissä yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa ja tuottavat palveluita, joita julkinen sektori ei yksin pysty tarjoamaan. Ne tavoittavat ihmisiä, jotka muuten saattavat jäädä täysin ilman tukea. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdetyössä sekä asunnottomuustyössä järjestöjen asiantuntemus ja matalan kynnyksen palvelut ovat korvaamattomia.

STEAn leikkaukset ovat kuitenkin pakottamassa järjestöjä vähentämään toimintojaan. Tämä osuu erityisen kipeästi pieniin järjestöihin, jotka toimivat ruohonjuuritasolla ja paikallisesti. Samanaikaisesti hyvinvointialueiden kustannuspaineet pakottavat miettimään, mistä palveluista voidaan säästää. Tämän yhtälön keskellä on vaarana, että juuri ne ryhmät, jotka eniten tarvitsevat apua, jäävät väliinputoajiksi.

Väärässä kohdassa säästäminen tulee kalliiksi

Hyvinvointialueilla säästöpaineet ovat todellisia, mutta lyhytnäköiset leikkaukset voivat aiheuttaa pitkällä aikavälillä suurempia kustannuksia. Ennaltaehkäisevä työ, perheiden tukeminen, nuorten mielenterveyspalvelut sekä asunnottomuustyö ovat investointeja, joka säästävät kuluja tulevaisuudessa. Jos tällaisia palveluja leikataan, ongelmat kasaantuvat ja vaativat myöhemmin raskaita ja kalliita korjausliikkeitä.

Järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhteistyön katkeaminen tai merkittävä heikkeneminen voi johtaa siihen, että hyvinvointialueet joutuvat itse ottamaan vastuulleen palveluja, joita järjestöt ovat tähän asti tuottaneet. Tämä ei välttämättä ole kustannustehokasta, sillä järjestöillä on usein ainutlaatuista osaamista ja vakiintuneita verkostoja, joita ei voida korvata nopeasti. Lisäksi järjestöjen kyky toimia joustavasti ja tavoittaa vaikeasti saavutettavia kohderyhmiä tekee niistä olennaisen osan sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuutta.

Kun järjestöjen toiminta heikkenee, seuraukset näkyvät paitsi yksilöiden elämässä myös yhteiskunnallisella tasolla. Ennaltaehkäisevän työn väheneminen lisää inhimillistä kärsimystä ja aiheuttaa kasvavaa painetta julkisille palveluille. Tämä luo kierteen, jossa palvelutarpeet kasaantuvat ja kustannukset kasvavat entisestään.

Toivoa yhteistyön kautta

Vaikeasta tilanteesta huolimatta järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhteistyö voi tarjota ratkaisuja. Molemmat osapuolet jakavat yhteisen tavoitteen: tukea ja auttaa niitä, jotka ovat avun tarpeessa. Nyt onkin tärkeää varmistaa, että tämä yhteistyö säilyy ja kehittyy, vaikka taloudellinen tilanne on haastava.

Lopulta kysymys on siitä, millaisia arvoja yhteiskuntamme haluaa vaalia. Haluammeko panostaa asunnottomuustyöhön, yhteisöllisyyteen ja heikompien tukemiseen – vai hyväksymmekö sen, että yhä useampi putoaa turvaverkkojen ulkopuolelle? Tässä keskustelussa asunnottomien tai asunnottomuusuhan alla elävien ihmisten äänen kuuleminen on tärkeämpää kuin koskaan.

Uusi yhteishanke tukemaan iäkkäiden arkea – STEAn avustukset julkaistiin 

“Olemme Y-Säätiössä kiitollisia avustuksesta uudelle hankkeelle ja siitä, että voimme jatkaa tärkeitä STEA-avusteisia toimiamme asunnottomuuden torjumiseksi, vaikka avustusten määrä jäi meillä, niin kuin monella muullakin, aiempaa pienemmäksi”, kommentoi Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski. 

Merkityksellistä arkea iäkkäille asukkaille 

Ikävoimaa -valmentajat -hankkeessa kohderyhmänä ovat ikääntyneet ja palvelujen ulkopuolelle jääneet vähävaraiset ihmiset. Lisäksi erityisesti toivotaan tavoitettavan ikääntyneitä miehiä. Hankkeessa tehdään etsivää työtä, valmennetaan vertaisohjaajia edistämään osallisuutta ja viedään ryhmätoimintaa iäkkäiden arjen ympäristöön lähelle ja helposti saavutettavaksi.  

”Iäkkäiden asukkaiden arjen tukeminen on ajankohtainen ja tärkeä teema. On hienoa päästä kehittämään iäkkäille suunnattua toimintaa ja tarjota asukkaillemme mahdollisuuksia osallistua. Arjen ympäristöön tuotu mielekäs toiminta voi tarjota ratkaisuja yksinäisyyden helpottamiseksi. Kynnys on korkea monelle kotiovellakin, ja haluamme viedä toiminnan niin lähelle kuin mahdollista, jotta ihmiset eivät jäisi yksin kotiin”, kommentoi Ojankoski alkavaa hanketta.

Y-Säätiö on mukana hankkeessa kehittämässä hankkeen yhteistyötä ja toimintaa. Miina Sillanpään Säätiö on hankkeen päätoteuttaja ja Kukunori ry vastaa erityisesti ryhmätoiminnoista, joita tehdään kulttuuripajatoimintana. Ikävoimaa -valmentajat -hankkeelle ehdotettiin kolmivuotista rahoitusta vuosille 2025–2027.

”Lähdemme hankkeeseen suurella innolla ja odotuksella. Vaikuttavin toiminta on usein yhteistyön tulosta”, summaa Ojankoski. 

Matalampi avustustaso haastaa kolmannen sektorin toimintamahdollisuuksia 

 
STEA jatkaa ehdotuksessa Y-Säätiön erityisryhmille suunnatun asumisneuvonnan sekä Asunto ensin Verkostokehittäjät -toiminnan avustamista, mutta aiempaa alhaisemmalla tasolla.  

”Valtiontalouden säästöpaineet näkyvät ensi vuonna aiempaa vahvemmin järjestöjen tekemässä asumista turvaavassa ja asunnottomuutta ennaltaehkäisevässä ja poistavassa työssä. Resursseja on käytettävissä aiempaa vähemmän, vaikka tarve toiminnalle ei ole vähentynyt – päinvastoin se näyttää kasvavan”, kuvaa Ojankoski. 

Y-Säätiö ja Pelastakaa Lapset ry jakavat huolen lapsiperheköyhyyden kasvusta 

Y-Säätiö ja Pelastakaa Lapset ry ovat huolissaan lapsiperheköyhyyden kasvusta ja siitä, kuinka asumisen turvaaminen on muuttunut yhä vaikeammaksi. Tämän vuoden Pelastakaa Lasten Lapsen ääni 2024 -kyselyssä nousi voimakkaasti esille lasten ja nuorten huoli kodin pysyvyydestä ja sen vaikutuksista heidän hyvinvointiinsa.

Y-Säätiön ja Pelastakaa Lapset ry:n yhteistyön tavoitteena on tuoda esille tietoa ja herättää keskustelua pienituloisten lapsiperheiden asumisen ja hyvinvoinnin vaikeuksista ja haasteista sekä vaikuttaa lapsen oikeuksia loukkaavien epäkohtien korjaamiseen.

”Vakaa ja turvattu asuminen on lapsiperheiden elämän perusta. Kohtuuhintaista asumista tarjoamalla voidaan helpottaa lapsiperheiden tilanteita ja sitä, että perheen rahat riittävät lasten tarpeisiin. Se mahdollistaa vakaan arjen, tukee lasten hyvinvointia ja varmistaa, että jokaisella lapsella on mahdollisuus harrastaa ja osallistua”, painottaa Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski.

Kuvassa Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski.

Asumisen epävarmuus heijastuu suoraan lasten hyvinvointiin

Pelastakaa Lapset ry:n toteuttaman Lapsen ääni -kyselyn tulokset ovat pysäyttäviä: kyselyyn vastanneista pienituloisten perheiden lapsista peräti 84 prosenttia on ollut huolissaan perheen taloudellisesta tilanteesta.

Lasten vastauksissa nousi esille asumisen epävarmuus ja huoli kodin pysyvyydestä. Kyselyyn vastanneet kertoivat, kuinka jatkuvat muutot, kodin vaihtuminen ja pienempään kotiin sopeutuminen vaikuttavat lasten arkeen ja turvallisuuden tunteeseen.

Palkkatuloista huolimatta rahaa ei riitä perheissä välttämättömiin menoihin. Kun perheiden perusasiat, kuten ruokahuolto ja vuokranmaksu, ovat jatkuvan stressin kohteena, se heijastuu myös lasten arkeen. Monet lapset ovat tietoisia perheensä taloudellisesta tilanteesta ja kantavat siitä huolta. Vanhempien kokema stressi toimeentulon riittämättömyydestä lisää köyhyyden ylisukupolvisuuden riskiä, mikä tarkoittaa lasten kohdalla suurempaa riskiä päätyä köyhäksi aikuiseksi.

Lapsiperheiden ääntä esille

Sosiaalitukien muutosten vaikutuksista perheiden asumisen heikkenemiseen on jo monia esimerkkejä perheiden nykyarjesta. Toistuvat muutot heijastuvat lasten hyvinvointiin, varhaiskasvatuksen ja koulunkäynnin muutoksiin, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuuteen ja lasten kehittymisen kannalta merkittäviin kaverisuhteisiin.

Sekä Y-Säätiö että Pelastakaa Lapset ry korostavat, että lapsiperheillä on valtava tarve saada tietoa ja konkreettista tukea selviytyäkseen haastavista tilanteista. Yhteistyön avulla pyritään nostamaan pienituloisten perheiden haasteet esiin ja tuomaan ne osaksi yhteiskunnallista keskustelua.

“Päättäjien on tärkeää ymmärtää, miten tehdyt päätökset vaikuttavat lapsiperheiden tilanteeseen. Lapsiperheköyhyyden ja lasten ja nuorten syrjäytymisriskin on arvioitu kasvavan sosiaaliturvaleikkausten seurauksena. Tämä kehityssuunta on huolestuttava ja se on pysäytettävä”, toteaa lapsiperheköyhyyteen perehtynyt erityisasiantuntija Aino Sarkia Pelastakaa Lapset ry:stä.

Yhteistyöllä eteenpäin – pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelmaa tukeva työpaja Helsingissä 

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2027 mennessä. Tämän tavoitteen tukemiseksi ympäristöministeriö on julkistanut haun lähes 10 miljoonan euron jakamiseksi pitkäaikaisasunnottomuutta ehkäisevien rakenteiden ja toimintatapojen luomiseksi. 

Avustushaku on suunnattu ohjelmaan kutsutuille kaupungeille ja niiden alueilla toimiville hyvinvointialueille. Y-Säätiön ja ympäristöministeriön yhteisen työpajan tarkoituksena oli lisätä niin hyvinvointialueiden, kuntien kuin järjestöjen tietoa valtionavustushaun mahdollisuuksista ja reunaehdoista sekä edistää yhteistyötä ja asunnottomuustyön käytäntöjen jakamista eri sektoreilla. 

”Päätimme järjestää työpajan yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa, sillä luotamme, että yhdessä toimimalla voimme edistää pitkäaikaisasunnottomuuden poistamista erityisesti suurimmissa kaupungeissa ja hyvinvointialueilla”, kertoo Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski.  

Hyvillä käytännöillä kohti asunnottomuuden poistamista 

Päivän alussa kuultiin monipuolisia esityksiä avustushausta ja asunnottomuustyön hyvistä käytännöistä.   

Tilaisuuden avasi puheenjohtajana toiminut Ojankoski, jonka jälkeen ympäristöministeriön erityisasiantuntija Hanna Kettunen esitteli avustushaun prosessia. Pirkanmaan hyvinvointialueen kehittäjäsosiaalityöntekijä Elina Perkiö esitteli alueensa vaikuttamistyötä, asumisneuvontaa sekä Nopsajalka-tiimin toimintaa. 

Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen tähtäävää kaupunkistrategiaa esitteli Helsingin kaupungin asumis-, kriisi- ja päihdepalvelujen johtaja Mikko Tamminen. Strategian keskeisinä käytäntöinä korostuvat segregaation ehkäisy, riittävän asuntotuotannon varmistaminen ja myös erityisryhmille suunnattu asumisneuvonta. 

Sininauhasäätiön kehittämisjohtaja Leena Rusi puolestaan korosti matalan kynnyksen päiväkeskustoiminnan ja kohtaamistyön tärkeyttä erityisesti heikommassa asemassa olevien asunnottomien tukemisessa. Y-Säätiön projektipäällikkö Janita Kannonkari esitteli Onnistunut asuminen -hankkeen toimintaa, jossa painotetaan asukkaiden nivelvaiheen tuen merkitystä asuttamisessa.

Kuvassa Helsingin apulaispormestari Daniel Sazonov puhuu työpajan osallistujille.


Työpajassa kuultiin myös Y-Säätiön tutkimuspäällikön Saija Turusen havaintoja hankearvioinnin merkityksestä ja korosti sen liittämistä hankkeen suunnitteluvaiheeseen alusta alkaen. Tällöin arviointi tukee kehittämisprosessia alusta alkaen. 

Helsingin kaupungin apulaispormestari ja pitkäaikaisasunnottomuusohjelman puheenjohtaja Daniel Sazonov piti inspiroivan puheen, jossa hän korosti avustushakujen tarjoamia mahdollisuuksia kehittää käytännönläheisiä hankkeita. Hän painotti, että on ratkaisevan tärkeää saada hyviä hankehakemuksia sisään, ja iloitsi ohjelman tarjoamasta avustusprosentista, joka on jopa 80 prosenttia.  

Päivän aikana käydyt mielenkiintoiset ja yhdistävät keskustelut tukivat yhteisten tavoitteiden saavuttamista pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi. Osallistujat esittivät toiveita yhteisten työpajojen jatkumiselle, mikä osoittaa sitoutumista yhteistyön syventämiseen ja yhteisten päämäärien edistämiseen. 

Tutustu avustushakuun ympäristöministeriön sivuilta. 

Voitto kotiin kansainvälisessä Folio: Eddie & Ozzie Awardsissa



M2-Kodit on tehnyt palkittua ja kiiteltyä asukaslehteään yhdessä Kubo Creative Agencyn kanssa jo vuodesta 2017. M2-lehti on paljon enemmän kuin perinteinen asukaslehti – se tuo esiin yhteisöllisyyden, asumisen laadun ja kestävän kehityksen teemoja sekä nostaa esiin asukkaidemme ääniä.

”Tämä palkinto on hieno osoitus siitä, miten voimme viestinnän kautta vahvistaa Y-Säätiön ja M2-Kotien arvoja ja työtä asukkaidemme hyväksi”, kommentoi viestintä- ja markkinointijohtaja Minna Pääkkönen Y-Säätiöstä.

Olemme ylpeitä arvokkaasta voitosta, sillä Folio: Eddie & Ozzie Awards on maailman arvostetuin digimedioiden ja printtilehtien kilpailu. Siihen osallistuu vuosittain tuhansia medioita eri puolilta maailmaa. M2-lehti palkittiin kilpailussa jo toista kertaa. Vuonna 2018 lehti sai kilpailussa kunniamaininnan.

M2-Kotien asukaslehti kertoo elämänmakuisia tarinoita kohtuuhintaisten ARA-vuokra-asuntojen asukkaista. Kahdesti vuodessa ilmestyvällä M2-lehdellä on omaleimainen ja tunnistettava ulkoasu. Lehden vakikuvittajana toimii Leena Kisonen värikkäille kuvituksille.

Tutustu palkinnon voittaneeseen M2-lehteen tästä linkistä.

Seilaamista, seikkailua ja luovaa ilmaisua

Olen osallistunut Jiippi-hankkeen purjehduksille, Vaakkoin talviretkelle, ilmaisutaitoprojektiin, Repoveden vaellukseen ja Ranskaan suuntautuneeseen nuorisovaihtomatkaan.

Tänä vuonna lähdin mukaan vertaisohjaajaksi eli vertsiksi: suoritin vertsiprojektini kesällä, kun ranskalaiset olivat vuorostaan nuorisovaihdossa Helsingissä. Vedin ranskalaisille kahden muun vertaisohjaajan kanssa ohjatun valokuvauskierroksen Helsingin keskustassa. Erityisesti nuorisovaihto viime vuonna oli vuoden kohokohta ja olen kiitollinen Jiipin tarjoamisista monipuolisista mahdollisuuksista.

Olen myös osallistunut Jiipin Instagramin päivittämiseen ja tehnyt esimerkiksi videoita kesän purjehduksilta. Tämän viestinnän vapaaehtoishomman myötä olen saanut hyvää kokemusta, jonka olen voinut mainita myös CV:ssäni.

Kuvassa on Maxin kivoja hetkiä Jiippi-hankkeen piurjehduksien parissa.


Tänä syksynä sainkin kokopäivätyön viestinnän alalta työssä, jossa pääsen tekemään myös apuohjaustyötä. Vertsinä olemisesta ja viestinnän tekemisestä oli varmasti hyötyä työn saamisen kannalta.

Suosittelen kaikkia lähtemään mukaan Jiippiin.

Alla oleva runo syntyi viimeisimmän Helenalla purjehditun Turku-Hanko -purjehduksen jälkeen. Merillä olo tuo vapauden tunteen ja siellä pääsee irrottautumaan omasta arjestaan. Meri on rauhoittava elementti ja se voi saada myös miettimään elämäänsä. Näistä ajatuksista syntyi Elämän Tuulet -runo.

Elämän Tuulet

”Merillä me seilataan

Elämän tuulet kuljettaa meitä kohti seikkailujaan

Vaikka olisimme eksyksissä voimme löytää uuteen suuntaan

Ja lopulta kotisatamaan

Purjeet pitää välillä nostaa ja laskea

Yhteisvoimin taakat keventyy

Joskus aallokot täytyy kokea

Mutta kyllä rajuilma myös tyyntyy

Matka on usein tärkeämpi kuin määränpää

Merituuli ajatuksia selventää

Silloin kaiken kirkkaampana näät

Kurssin löydät helpommin ja unelmia kohti tähtäät”

– Max