Viherkatot tukevat kestävää asumista – Y-Säätiö huomioi viherympäristöt jo rakennussuunnittelussa

Yksi tapa lisätä luonnon monimuotoisuutta ja parantaa viherkerrointa on toteuttaa rakennusten katoille vedeneristyksen päälle viheralueita eli viherkattoja. Viherkaton kasvualustan määrittelee kasvaako siellä maksaruohoja vai paksumman kasvualustan tarvitsevaa niittykasvillisuutta.

Luonto osaksi rakentamista

Viherkatto ei ole vain ilo silmälle. Se on ratkaisu, joka tukee ympäristön hyvinvointia monella tavalla: viherkatto sitoo sadevettä, kaupunkialueen hiukkaspäästöjä sekä pölyä, viilentää rakennuksia kesäkuumalla, vaimentaa melua ja tarjoaa elintilaa pölyttäjille.

“Viherkatot ovat osa kestävämpää rakentamista, ja siksi otamme ne huomioon jo rakennushankkeidemme suunnitteluvaiheessa. Myös kaupunkien kaava voi määritellä, kuinka paljon viherkattoja rakennetaan kohteisiin”, kertoo Y-Säätiön viherpihoihin erikoistunut koordinaattori Kaisa Nisula.

Viherkatot M2-Kotien katoilla

Y-Säätiön omistamien M2-Kotien useissa kiinteistöissä on nykyään viherkatto. Viherkattojen toteutuksen taustalla on usein kaupungin uudiskohteille asettama viherkerroin, joka ohjaa lisäämään tontille viherpintoja. Viherkerroin on työkalu, jolla määritellään, kuinka paljon viherpintoja tontille on rakennettava uudisrakentamisen yhteydessä.

Viherkatot vaativat säännöllistä huoltoa, jotta katon rakenteet pysyvät kunnossa ja kasvillisuus voi hyvin. Huoltotöissä poistetaan rikkakasvit ja puun taimet.

Viherkatoilla kasvaa yleisimmin maksaruohoa, kuten tässä kuvassa. Maksaruohot kestävät hyvin paahdetta ja kuivuutta, mikä tekee niistä erinomaisia kasveja kattopintoihin.

Pienistä teoista rakentuu suurempi kokonaisuus

Viherkatto yksin ei ratkaise ilmastokriisiä, mutta se on yksi monista valinnoista, joilla asuminen tehdään ympäristöystävällisemmäksi. Y-Säätiön tavoitteena on edistää kestävyyttä kokonaisvaltaisesti, niin teknisesti, sosiaalisesti kuin ekologisesti.

Viherkatto voi jäädä katseilta piiloon, mutta vaikutus ulottuu laajalle, niin ihmisille kuin luonnolle. Kun asumisessa huomioidaan ympäristö jo suunnitteluvaiheessa, syntyy koteja, jotka tukevat niin asukkaiden hyvinvointia kuin luonnon monimuotoisuutta.

“Jokainen viherkatto on samalla pieni ilmastoteko, mutta myös tapa lisätä viihtyisyyttä monimuotoisuutta ja hyvinvointia asuinympäristössä”, painottaa Nisula.

Teija Ojankoski nimetty vaikuttamaan Euroopan unionin asumisratkaisuihin

Euroopan unioni on vahvistamassa rooliaan asumisen kysymyksissä. Lautakunnan työ on osa EU:n vastausta kasvavaan asuntokriisiin, joka nostaa asumisen hintaa ja luo asunnottomuutta eri puolella Eurooppaa. Asumisen neuvoa-antavan lautakunnan perustamisen lisäksi EU on nimennyt europarlamentaarikoista asuntokriisin erikoisvaliokunnan sekä asuntokomissaarin. Asuntokomissaari Dan Jørgensen avasi lautakunnan ensimmäisen kokouksen 30. kesäkuuta. 

”Arvostan suuresti nimitystä ja mahdollisuutta olla mukana vaikuttamassa ajankohtaiseen ja koko Eurooppaa koskettavaan teemaan. Suomessa asuntopolitiikka on ollut keskeinen osa hyvinvointivaltion perustuksia. Esimerkiksi asunnottomuuden vähentämisessä ei oltaisi näin pitkällä ilman valtion tukemaa asuntorakentamista”, kertoo Ojankoski ja jatkaa “Suomella on paljon annettavaa EU:ssa, kun unioni vahvistaa rooliaan asumisen asioissa. Samalla on tärkeä varmistaa, että EU:n toimet tukevat täällä tehtävää työtä ja vahvistavat järjestelmää, joka on monilta osin toiminut esimerkillisesti”. 

Laaja kokemus asumisesta ja kaupunkikehityksestä taustalla 

Lautakuntaan haettiin 15 korkean tason asiantuntijaa antamaan riippumattomia politiikkasuosituksia. Nimitykset tehtiin yli 250 hakijan joukosta ja perustuivat henkilökohtaiseen kokemukseen asumisesta, kiinteistöalasta ja kaupunkikehityksestä. Asiantuntemusta etsittiin esimerkiksi sosiaalisesta ja kohtuuhintaisesta asumisesta sekä asunnottomuudesta. 

Ojankoskella on pitkä historia asumisen ja kaupunkikehityksen parissa. Ennen Y-Säätiötä hän toimi VAV-konsernin toimitusjohtajana vuodesta 2010 alkaen. Tätä ennen hän työskenteli Vantaan kaupungin asuntotoimen johtajana kahdeksan vuoden ajan. Ojankoskella on taustaa myös kaupunkitutkimuksesta, ja hän on koulutukseltaan filosofian tohtori Turun yliopistosta. 

Kotien voima näkyi ja kuului Porissa – asuminen ja asunnottomuus keskustelujen ytimessä

Iltapäivän ohjelma käynnistyi kahdella ajankohtaisella paneelikeskustelulla, joita fasilitoi Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski. Keskustelujen jälkeen tilaisuus jatkui rennossa tunnelmassa verkostoitumisen, hyvän ruoan ja musiikin parissa. 

Asuminen hyvinvoinnin luojana 

Ensimmäisessä Koti hyvinvoinnin kulmakivenä -paneelissa käsiteltiin muun muassa lapsiperheköyhyyttä, asumisen kustannuksia ja osallisuuden merkitystä. Keskusteluun osallistuivat Setlementtiasuntojen toimitusjohtaja Suvi Tuomala, Pelastakaa Lapset ry:n johtava asiantuntija Tiina-Maria Levamo, Rauman kaupungin järjestökoordinaattori Janne Rantala sekä Silta-Valmennusyhdistys ry:n toimitus- ja arvojohtaja Kimmo Kumlander.  

Teemat ulottuivat lapsiperheköyhyydestä asumisen kustannuksiin, syrjäytymisen ehkäisyyn ja osallisuuteen. Tuomala nosti esiin kohtuuhintaisen asumisen merkityksen kaupunkien kehitykselle sekä yleishyödyllisten toimijoiden haasteet poliittisessa vastatuulessa. Levamo puolestaan korosti lasten äänen kuulemista asumista koskevassa päätöksenteossa ja puhui ahtaasta taloudellisesta liikkumavarasta, joka vaikuttaa monen lapsiperheen elämään.  

Rauman kaupungin näkökulmasta tarkasteltiin asuinympäristöjen kehittämistä ja häätöjen ehkäisyä. Rantala jakoi kokemuksia kunnallisesta yhteistyöstä ja pienien tekojen merkityksestä lähiympäristölle. Kumlander toi keskusteluun arjen tuen ja työllistymisen näkökulman ja kertoi Silta-Valmennusyhdistyksen toiminnasta. 

Ratkaisuja asunnottomuuteen: mallien, palveluiden ja tutkimuksen äärellä 

Miten asunnottomuus kääntyy taas laskuun? -paneelissa syvennyttiin taas Asunto ensin -mallin tulevaisuuteen, ennaltaehkäisevään työhön sekä erityisryhmien tarpeisiin. Keskustelijoina olivat Sininauhasäätiön toimitusjohtaja Kimmo Karvonen, Rinnekotien asiakkuussuunnittelija Kimmo Hannus, Vailla vakinaista asuntoa ry:n palvelupäällikkö Jussi Lehtonen, Rikoksettoman elämän tukisäätiön toimitusjohtaja Sanna Sunikka sekä Y-Säätiön tutkijatohtori Riikka Perälä

Karvonen kuvasi Asunto ensin -mallin kustannusvaikutuksia ja inhimillisiä hyötyjä: pysyvä koti tuo turvaa ja vähentää muiden palveluiden tarvetta. Hannus kertoi työskentelystä paljon palveluita käyttävien ja mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kanssa ja toi esiin myös alueelliset erot palvelujärjestelmän toiminnassa. 

Lehtonen avasi Asunto ensin -mallin keskeisiä periaatteita ja muistutti, että vaikka tilapäisratkaisuja välillä vaaditaan, painopisteen tulisi säilyä pysyvässä asumisessa ja tarvittavassa tuessa. Sunikka nosti esiin vailla asuntoa vankilasta vapautumista näkökulmaa. Hän korosti asteittaisen vapautumisen merkitystä asunnottomuuden ehkäisyssä ja uusintarikollisuuden vähentämisessä. 

Perälä täydensi keskustelua tutkimusnäkökulmalla: hän kertoi, miten suomalainen Asunto ensin -malliin pohjautuva asunnottomuustyö eroaa muiden Euroopan maiden tilanteista, joissa Asunto ensin -työ rajoittuu usein yksittäisiin hankkeisiin. Asuntoloilla, ja muilla väliaikaisilla ratkaisuilla, asunnottomuutta ei pystytä vähentämään ja asunnottomuus kasvaa nopealla tahdilla monessa maassa.   

Yhteistyön ja kohtaamisen voima 

Paneelikeskustelujen jälkeen iltapäivä jatkui rennossa tunnelmassa. Tilaisuudessa nautittiin hyvästä musiikista, herkullisista tarjoiluista ja ennen kaikkea arvokkaasta verkostoitumisesta alan toimijoiden ja vieraiden kesken. 

Kotien voima -tilaisuus osoitti, että asumisen haasteet ja asunnottomuuden ratkaisut vaativat moniäänistä keskustelua ja konkreettista yhteistyötä. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille ja yhteistyökumppaneille! 

Kannanotto: Häätöjen kasvu pysäytettävä yhteisvoimin

Häätöjen määrä kääntyi kasvuun vuonna 2022, ja vireille tulleiden häätöjen määrä kasvoi vuoteen 2024 mennessä yli kolmannekselle. Vuonna 2024 lähes 5 000 häätöä toteutui.

Häädöt, ja niihin liittyvät negatiiviset seuraukset, kohdistuvat voimakkaasti nuorille matalasti koulutetuille miehille. Moni menettää asuntonsa jo alle vuoden asumisen jälkeen ja asumisen kesto on sitä lyhyempi, mitä nuorempi häädön saanut henkilö on.

Häätöjen kohteeksi joutuvien tulot ovat hyvin matalat: keskimäärin 680 euroa kuussa. Häädöt kytkeytyvät vahvasti vuokravelkoihin ja velkaantumiseen. Häädetyistä 85 prosentilla on ulosottovelkaa häädön toteutuessa ja velkojen mediaani häädön jälkeen on yli 9000 euroa.

Häätöjen yhteys asunnottomuuteen on selkeä. Raportin mukaan pelkästään vireille tullut häätö aiheuttaa pitkäaikaisia ongelmia vakituisen asunnon löytämiseen vähintään joka kuudennelle häädön saaneelle.  Kolmenkin vuoden jälkeen 15 prosenttia häädetyistä on tilastoissa edelleen asuntoväestön ulkopuolella, eli asunnottomana, vankilassa tai muuttanut ulkomaille.

Häätöjen ennaltaehkäisyssä onnistuminen on keskeinen tekijä, jotta hallituksen asettamassa tavoitteessa poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2027 mennessä voidaan onnistua.

Yleishyödylliset vuokranantajat panostavat häätöjen ehkäisyyn

Raportissa vertailtiin häätöjä vuokra-asuntokannan sisällä. Valtion tukemista vuokra-asunnoista häädettyjen määrässä ei ole 10 vuoden aikana merkittävää kehitystä. Koska asukasmäärä näissä asunnoissa on tippunut, häädettyjen osuus valtion tukeman vuokra-asuntokannan vuokralaisista on noussut noin 0,3 prosenttiin. Markkinavuokra-asunnoissa häätöjen osuus vuokraväestöstä oli hieman matalampi, noin 0,25 prosenttia. Viime vuonna markkinavuokra-asunnoista häädön sai 2600 henkilöä ja valtion tukemista vuokra-asunnoista 1500 henkilöä.

Valtion tukemia vuokra-asuntoja vuokraavat yleishyödylliset toimijat, kuten kuntien vuokrayhtiöt ja säätiöt, kantavat yhteiskunnallista vastuuta, joka näkyy asukasvalinnassa. Asunnot tarjotaan ensisijaisesti asunnon tarpeen perusteella, ei pelkästään vuokranmaksukyvyn mukaan. Näissä asunnoissa asuu keskimääräistä enemmän pienituloisia, työttömiä ja matalasti koulutettuja henkilöitä, mikä edellyttää vahvaa panostusta häätöjen ennaltaehkäisyyn ja asumisen tukeen.

Häätöjen määrän kasvua on valitettavasti osattu odottaa. Asumisneuvonnassa on havaittu, että taloudellinen selviytyminen on haastavaa monelle. Elinkustannusten kasvu ja heikko työllisyystilanne heijastuvat asukkaiden vuokranmaksukykyyn. Tilannetta on vaikeuttanut myös leikkaukset ja tiukennukset asumis- ja toimeentulotukeen.

Yleishyödylliset vuokranantajat toimivat omakustannusperiaatteella, jolloin häätöjen aiheuttamat taloudelliset menetykset vaikuttavat asuntokannan vuokratasoon ja päätyvät muiden asukkaiden maksettavaksi. Häätöjen välttäminen on siksi kaikkien asukkaiden ja vuokranantajien etu.

Vuokravelkoihin liittyvät ongelmat ovat yleisin syy häätöihin. Vuokralaisiin pyritään ottamaan yhteyttä nopeasti vuokranmaksuvaikeuksien ilmettyä ja tarjoamaan asumisneuvonnan tukea. Näin voidaan varhaisessa vaiheessa puuttua asumisen haasteisiin ja ehkäistä häätöriskiin johtava vuokravelkojen kertyminen.

Häätöjen ehkäisemiseksi tehdään jo paljon – yhteistyö ja varhainen tuki ovat avainasemassa 

Vaikka häätöjen määrä on kasvanut, suunta on käännettävissä. Se edellyttää riittäviä resursseja, selkeitä tavoitteita ja yhteistä sitoutumista. Toimeentulo on turvattava kaikille ja tukea on tarjottava matalalla kynnyksellä sitä tarvitseville.

Asumisneuvonta on yksi vaikuttavimmista työkaluista häätöjen ennaltaehkäisyssä. Se tarjoaa apua esimerkiksi vuokravelkatilanteissa, asumishäiriöissä ja arjenhallinnan haasteissa. Neuvonnassa etsitään ratkaisuja ajoissa – ennen kuin ongelmat kriisiytyvät.

Yleishyödyllisten vuokranantajien lisäksi asumisneuvontaa tarjoavat Suomessa kunnat ja hyvinvointialueet sekä järjestöt ja säätiöt. Avustusta asumisneuvontaan myöntävät STEA ja Varke. Asumisneuvonnan avustuksia on leikattu viime vuosina, mikä on heikentänyt palveluiden kattavuutta ja vaikuttavuutta. Riittävien resurssien turvaaminen onkin olennaista, jotta ennaltaehkäisevä työ voi vastata kasvaviin tarpeisiin. 

Uudet tiedot häätöjen kasvusta ja siihen vaikuttavista taustatekijöistä korostavat tarvetta yhteiseen panostukseen ennaltaehkäisevään työhön. Yhteistyötä on jo kehitetty viime vuosina – esimerkkinä tästä ovat 2023 ensimmäistä kertaa järjestetyt Vuokravelkapäivät, joissa on käsitelty muun muassa vuokravelkojen ja häätöjen ehkäisyä, asukkaiden taloustaitojen tukemista sekä ammattilaisten osaamisen vahvistamista.

Häätöjen kasvu pysäytettävä yhteisvoimin -kannanoton allekirjoittaneet:

Diakonissalaitos
Moniheli ry:n Katto-toiminta
Nuorisoasuntoliitto NAL ry
Rauman Seudun Katulähetys ry
Vailla vakinaista asuntoa ry
Rinnekodit Oy
Sininauhasäätiö
Y-Säätiö

Selvitys: Asunnottomien palveluissa paljon kehitettävää

Asunnottomien palvelut hyvinvointialueilla -selvitykseen haastateltiin asunnottomuutta kokeneita henkilöitä, joilla oli henkilökohtaista kokemusta asunnottomien palveluista. Selvityksen tehnyt vastaava koordinaattori Maria Degerman avaa työn taustaa:

Yhtenä Verkostokehittäjien keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että asunnottomuutta kokeneet ihmiset saavat yhdenvertaisesti laadukkaita palveluja, missä päin Suomea tahansa. Keväällä 2023 kartoitettiin hyvinvointialueiden näkemyksiä asunnottomien palveluista. Keväällä 2025 katse käännettiin palveluiden käyttäjiin – asunnottomuutta kokeneisiin ihmisiin ja heidän kokemuksiinsa.

Palveluiden heikot kohdat

Selvityksessä tunnistettiin sekä onnistumisia että heikkouksia palvelujärjestelmässä. Kun palvelut vastaavat asiakkaiden tarpeisiin, he kokevat saavansa tarkoituksenmukaista tukea ja tulevansa kohdatusti arvokkaaksi. Kunnioittavalla ja aidosti kuuntelevalla kohtaamisella on suuri merkitys kokemukselle palveluista.

Palveluiden saavutettavuus tunnistettiin selvityksessä puutteelliseksi. Kokemusasiantuntijat kertoivat, että tietoa palveluista on vaikea löytää esimerkiksi hyvinvointialueiden verkkosivuilta. Pienemmillä paikkakunnilla palveluihin pääsyä haastoi niiden pitkät etäisyydet ja heikko saavutettavuus julkisella liikenteellä. Apua joudutaan odottamaan liian pitkään, eikä tukea ollut tarjolla silloin, kun sitä tarvitaan.

Monet tarjolla olevista palveluista on suunnattu ensisijaisesti päihteitä käyttäville, minkä vuoksi muut asunnottomat kokevat usein jäävänsä palvelujärjestelmän ulkopuolelle. Tilapäiset majoitusratkaisut koetaan turvattomiksi ja epäinhimillisiksi ympäristöiksi. Yksityisyys ja henkilökohtainen tila ovat keskeisiä arvokkaan kohtelun elementtejä sekä edellytyksiä omien asioiden hoitamiselle ja elämänhallinnan palautumiselle.

Moni asunnottomaksi joutunut oli jäänyt vailla tukea kriisitilanteessa, vaikka avun tarve oli ilmeinen. Ennaltaehkäisevällä tuella ja nopealla reagoinnilla voitaisiin ennaltaehkäistä asunnottomaksi päätymistä.

Kohti vaikuttavampia palveluita

Asunnottomien palveluiden käyttäjien kokemuksien kautta esiin tulleisiin ongelmakohtiin esitetään selvityksessä joukko suosituksia. Palveluiden heikko saavutettavuus on yksi selvityksen keskeisistä havainnoista, mikä näkyy myös suosituksissa.

Hyvinvointialueiden verkkosivuilla tulisi kertoa selkeämmin asunnottomille suunnatuista palveluista. Palvelut on tärkeää nimetä ymmärrettävästi, jotta tieto niistä on helposti löydettävissä. Asunnottomille tulisi perustaa matalan kynnyksen neuvontapalveluita tai kriisipisteitä, johon voi hakeutua kriisitilanteessa ilman ajanvarausta. Saavutettavuutta voi parantaa myös sosiaalityöntekijöiden osaamista vahvistamalla: kaikilla sosiaalityöntekijöillä tulee olla perustiedot, miten asunnotonta henkilöä voidaan auttaa ja mihin palveluihin ohjata.

Suosituksissa huomioidaan myös palvelutarjonnan laajentaminen ja palveluiden kehittäminen. Palveluiden tarjonnassa on tärkeää huomioida, että asunnottomuus koskettaa erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Palvelut eivät voi olla suunniteltu vain paljon päihteitä käyttäville, eikä kaikkia asunnottomia voi suunnata samoihin palveluihin. Mikäli tilapäismajoitusta joudutaan järjestämään, tulisi siellä olla mahdollisuus omaan tilaan ja rauhaan sekä varmistaa, että tuki- ja ohjauspalveluita on tarjolla. Asiakkaat tulee kohdata kunnioittavasti ja inhimilliseen vuorovaikutukseen tulee panostaa kaikissa palveluissa.

Asunnottomien palvelut hyvinvointialueilla -selvityksen havaintoja hyödynnetään Asunto ensin Verkostokehittäjien toiminnassa:

”Halusimme nostaa esiin kokemusasiantuntijoiden kokemuksia ja varmistaa, että heidän äänensä vaikuttaa tulevaisuuden palveluihin. Kun kuuntelemme heitä, joille palvelut on tarkoitettu, voimme yhdessä rakentaa toimivampaa, oikeudenmukaisempaa ja vaikuttavampaa asunnottomuustyötä”, kertoo Degerman.

Asunto ensin Verkostokehittäjät koordinoi valtakunnallisesti asunnottomuustyön verkostoja, tukee hyvinvointialueita asunnottomuuden vähentämisessä sekä järjestää maksuttomia, kaikille avoimia koulutuksia. Lisäksi se kokoaa ja jakaa ajankohtaista tietoa asunnottomuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.

M2-Kotien maine vahvistui – suomalaiset arvostavat vastuullista asumista


Y-Säätiö ja M2-kodit tunnetaan myös aiempaa paremmin. Erityisesti M2-Kotien tunnettuus nousi vuodesta 2023. Nyt lähes puolet suomalaisista tuntee M2-Kodit ainakin nimeltä, mikä tarkoittaa 26 prosentin kasvua aiemmasta tutkimuksesta.

”On hienoa todeta, että sekä Y-Säätiö että M2-Kodit koetaan luotettavina ja vastuullisina toimijoina. Kohtuuhintainen asuminen ja asunnottomuuden ehkäiseminen ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä tehtäviä, ja tutkimuksen tulokset kertovat, että tämä työ huomataan ja sitä arvostetaan”, kertoo Y-Säätiön viestintä- ja markkinointijohtaja Minna Pääkkönen.

Hyvä hinta-laatusuhde vuokra-asumisessa

”Se, että M2-Kotien maine on noussut johdonmukaisesti, kertoo onnistuneesta ja pitkäjänteisestä työstä vuokramarkkinoilla. Kohtuuhintainen asuminen on erittäin ajankohtainen ja tärkeä kysymys monelle suomalaiselle, ja olemme tyytyväisiä, että M2-Kodit tunnistetaan tässä kentässä positiivisesti”, Pääkkönen jatkaa. 

Y-Säätiö on asuntomäärältään Suomen neljänneksi suurin vuokranantaja ja tarjoaa kohtuuhintaista vuokra-asumista yli 60 paikkakunnalla. M2-Kodit on Y-Säätiön omistama tytäryhtiö, joka vuokraa yli 11 600 kohtuuhintaista asuntoa ympäri Suomen. Lisäksi Y-Säätiö toimii aktiivisesti asunnottomuuden poistamisen ja ehkäisyn edistämisessä Suomessa sekä kansainvälisesti. 

Luottamus & Maine 2025 -tutkimuksen toteutti T-Media huhti-toukokuussa 2025. Suuren yleisön tutkimukseen vastasi 1 169 suomalaista. Tulokset ovat vertailukelpoisia aiempien vuosien tutkimusten kanssa. 
 

RADAR tarkentaa kuvaa asunnottomuudesta ja sen poistamisesta

RADAR-tutkimushanke kokosi joukon asunnottomuustyön asiantuntijoita pyöreän pöydän keskusteluun keskustakirjasto Oodiin 20. toukokuuta. Tilaisuudessa esiteltiin tutkimushankkeen alustavia tuloksia sekä järjestettiin osallistujille työpaja, jossa keskusteltiin tuloksista ja koottiin näkemyksiä, miten asunnottomuustyössä voidaan hyödyntää tutkimushankkeen tuloksia. Tilaisuuden järjesti Asunto ensin Verkostokehittäjät.

Kuva asunnottomuudesta ja sen poistamisesta tarkentuu

Asunnottomuutta kokeneita tai Asunto ensin -mallin vaikuttavuutta ei ole aiemmin tutkittu Suomessa yhtä kattavasti. Vuonna 2026 päättyvä RADAR-hanke on jo nyt tuottanut arvokasta uutta tietoa asunnottomuudesta ja asunnottomuustyöstä. Alustavat tulokset ovat sekä vahvistaneet voimassa olleita käsityksiä että nostaneet esiin uusia ilmiöitä ja näkökulmia.

Keitä asunnottomat ovat?

Asunnottomuuden kehityksen seuraaminen perustuu pitkälti ARAn koostamiin vuosittaisiin selvityksiin, mutta ne tarjoavat rajallisen kuvan asunnottomuutta kokeneiden taustoista. RADARin aineistossa eri rekisteritietoja yhdistelemällä päästään tarkastelemaan ilmiötä aiempaa tarkemmin ja laajemmin.

Tutkimus on tarkentanut kuvaa esimerkiksi asunnottomien ikäjakaumasta. Asunnottomuus on yleisempää nimenomaan nuoremmilla ikäluokilla. Yli puolet asunnottomuutta kokevista on alle 35-vuotiaita ja yli 55-vuotiaita noin viidennes. Tulokset vahvistavat asunnottomia työssään kohtaavien ammattilaisten havainnot siitä, että stereotypiat asunnottomista ikääntyneinä miehinä eivät vastaa nykyistä tilannetta.

Tutkimuksen aineistossa korostuu sosioekonomisten tekijöiden yhteys asunnottomuuteen. Ulkomaalaistausta, työttömyys ja matala koulutustaso ovat selvästi yliedustettuja. Lähes 90 %:lla asunnottomuutta kokeneista ei ole ylioppilaistutkintoa.

Vaikka asunnottomilla henkilöillä voi joissain tapauksissa olla taustalla pitkääkin omistusasumista ja myös työssä käyvät voivat päätyä asunnottomaksi, tutkimus vahvistaa ymmärrystä siitä, että asunnottomuus on tiiviisti kytkeytynyt eriarvoisuuteen.

Tiedot asunnottomuutta kokeneiden taustoista perustuvat RADARin Turkuun sijoittuvaan tutkimusosioon.

Asunto ensin -mallin vaikuttavuus

Y-Säätiön tutkija Elisabetta Leni avaa yleisölle alustavia havaintoja

RADARissa tutkitaan myös Asunto ensin -mallia ja, miten asunnon ja tuen tarjoaminen vaikuttaa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön. Tarkoituksena on laskea Asunto ensin -mallin kustannusvaikutuksia vertaamalla niitä, jotka saivat asunnon ja tuen nopeasti, niihin, jotka joutuivat odottamaan puolesta vuodesta kahteen vuoteen.

Kustannusvaikutuksista saadaan tuloksia myöhemmin, mutta alustavat havainnot vastaavat kansainvälisiä tutkimustuloksia. Asunnottomuuteen liittyvät kustannukset jakautuvat epätasaisesti: osa käyttää palveluita vain vähän, kun taas toiset kuormittavat palveluita, kuten hätämajoitusta  ja ensihoitoa, erityisen paljon.

Palveluiden runsas käyttö kasvattaa merkittävästi asunnottomuudesta syntyviä kustannuksia. Pieni joukko asunnottomia tarvitsi ensihoitoa, eli kiireellistä paikan päällä annettavaa hätäapua, 6 vuoden tarkastelujaksolla yli 50 kertaa. Keskimääräisesti tämä tarkoittaa, että hätätilanteisiin jouduttiin 8 kertaa vuodessa tai, pahimmassa tapauksessa, joka toinen viikko.

Asunnottomuuden yhteys terveyteen näkyi traagisella tavalla myös kuolemissa. Tutkimusjoukkoon kuuluvista 1049:stä asunnottomuutta kokeneesta ihmisestä 73 kuoli 6 vuoden tarkastelujakson aikana keskimäärin 50 vuoden iässä. Asunnottomien palveluiden kehittäminen on asunnottomuutta kokeville kirjaimellisesti elämän ja kuoleman asia.

Asunto ensin -mallissa asunnottomia autetaan tarjoamalla heille asunto ja tarvittava tuki. Alustavien havaintojen perusteella Asunto ensin -mallin tulokset ovat hyviä. Ne, jotka saivat tarvitsemansa avun ja asunnon, näyttävät saavan vakautta asumiseensa.

Jos palveluita ei tarjottu nopeasti, asunnottomuus tyypillisesti jatkui ja pitkittyi. Vain harvat asunnottomuutta kokevat onnistuvat järjestämään itselleen asunnon ilman tukea. Alustavat havainnot olivat odotettuja, mutta niiden varmistamiseksi tarvitaan vielä syvempää analyysia.

Vuosina 2018 ja 2019 Helsingissä yli neljännes asunnottomista joutui odottamaan tukea yli 2 vuotta tai ei saanut tukea ollenkaan. Alle kuukaudessa palveluiden piiriin pääsi melkein noin 45 %. Tilanne onneksi parantui seuraavina vuosina ja pitkäaikaisasunnottomien määrä on saatu Helsingissä puolitettua vuoden 2019 tasosta. 

Asunnottomuus koskettaa

Yksi tutkijat yllättänyt havainto liittyi asunnottomuutta kokevien väestötietoihin: noin 40 %:lla oli omia biologisia lapsia. Lapsien ikää ei selvitetty, ja he voivat olla myös yli 18-vuotiaita.

Suomessa perheiden asunnottomuus on kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen harvinaista, ja asunnottomat elävät valtaosin yksin. Tästä syystä perheiden näkökulma jää usein varjoon, vaikka tutkimuksen perusteella se voi olla merkityksellinen. Tuhansilla suomalaisilla on asunnottomuutta kokenut vanhempi, mikä varmasti aiheuttaa huolta, surua ja turvattomuuden kokemuksia perheissä.

Lisää RADARista

RADAR-tutkimushanke koostuu kahdesta erillisestä tutkimusosiosta. Y-Säätiön tutkija Elisabetta Leni tutkii Asunto ensin -mallin kustannusvaikutuksia Helsingissä ja Espoossa. Aineistossa on mukana asumisen palveluihin jonottaneita vuosina 2018 ja 2019 asunnottomuutta kokeneita henkilöitä, joista on kerätty tietoja kuuden vuoden ajalta.

Turun yliopiston tutkija Veera Niemi tutkii asunnottomien asumis-, palvelu- ja etuuspolkuja Turussa. Aineistoon kuuluu vuosina 2022 ja 2023 asunnottomuuslaskennoissa asunnottomiksi tunnistettuja henkilöitä.
RADAR tuottaa tietoa asunnottomuuden poistamiseksi ja yhteistyötä tehdään asunnottomuuskentän toimijoiden kanssa koko hankkeen ajan.

Onko yhä harvempi nuori turvassa asunnottomuudelta tulevaisuudessa?   

Nuoret ja erityisesti korkeakouluopiskelijat eivät ehkä ole ensimmäinen kohderyhmä, kun keskustellaan asunnottomuudesta, mutta siitä huolimatta tai oikeastaan juuri sen takia siitä on mielestäni hyvä puhua. Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa laajasti yhä enemmissä määrin erilaisia ihmisiä, mikäli emme aktiivisesti ylläpidä asunnottomuutta ehkäiseviä rakenteita. Asunnottomuustilastojen ulkopuolella piiloasunnottomana voi olla esimerkiksi nuori korkeakoulutettu, joka asuu tilapäisesti läheistensä luona, koska ei ole varaa asua omassa asunnossa.  

Oma koti on ensiarvoisen tärkeä perusta muun elämän edellytyksille. Oma koti luo turvaa, pysyvyyttä, ylläpitää hyvinvointia ja perustaa sille, että voi keskittyä myös muuhun elämään. Kun puhumme asunnottomuudesta, puhumme yhteiskunnan epäonnistumisesta sen perustehtävässä. Asunnottomuus ei ole yksilön huonojen valintojen tulosta, vaan yhteiskunnallisissa rakenteissa. Syitä ovat talouden suhdannevaihtelut, väestönkasvu, kaupungistuminen sekä suuret tuloerot. Yksilötason syitä on esimerkiksi sosioekonominen asema, elämänhallinnan haasteet, sairaus, työttömyys, kriisit ja muutokset sekä päihde- ja mielenterveysongelmat ja näiden taustatekijöiden kasaantuminen.  

Asunnottomuuden tulevaisuudennäkymät  

Uusimpien asunnottomuustilastojen mukaan asunnottomuus on lähtenyt kasvuun myös Suomessa. Suomessa oli 3806 asunnotonta vuonna 2024, mikä on 377 henkilöä viime vuotta enemmän. 15 prosenttia asunnottomista on alle 25-vuotiaita. Asunnottomuus on sitä ennen laskenut peräkkäiset 11 vuotta. Syiksi kasvuun kunnat ilmoittivat pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puutteen, sosiaalietuuksien leikkaukset sekä korkeat asumis- ja muut elinkustannukset. Lisäksi lisääntyneiden maksuhäiriöiden ja vuokravelkojen vuoksi asunnon saaminen on vaikeutunut. Nämä nivoutuvat osaksi laajempaa eurooppalaista asumiskriisiä, jonka äärimmäinen seuraus asunnottomuus on. Kriisin myötä pienituloisten ja keskiluokan asumisvaihtoehdot kaventuvat ja pakkomuutot lisääntyvät. (Niemi ym. 2025.)  

Kuluneen vuoden aikana Suomessa on havaittu uusi asunnottomuutta kokevien ryhmä, pienituloiset, joilla ei ole muita merkittäviä elämän haasteita. Tämä herättää kysymyksen, onko riski asunnottomaksi joutumisesta entistä korkeampi tänä päivänä laajemmalle osalle väestöstä. Nuoret ovat erityisen haavoittuvaisia juuri pienten tulojen ja vähäisen työkokemuksen vuoksi. 

Tulevaisuuteen ja toimeentuloon liittyvät asiat huolettavat monia nuoria ja korkeakoulutettuja. Korkeakoulutettujen työttömyystilanne on haastavin koko 2000-luvulla. Korkeakoulutus ei näytä tarjoavan enää varmuutta työllistymisestä ja sitä kautta taloudellisesta turvasta ja hyvinvoinnista. (Yle 2025). Lisäksi yhä useammalle kertyy huomattava määrä velkaa opintojen ajalta.  

Tähän yhdistettynä tilannetta hankaloittaa sosiaaliturvaleikkaukset, opiskelijoiden siirtäminen yleisestä asumistuesta asumislisän piiriin, muutokset valtiontukeman asuntotuotannon tuissa sekä STEA-avustusten ja asumisneuvonnan määrärahojen leikkaus. On mielestäni aiheellista pohtia, mitä seurauksia muutoksilla voi olla, jotta voimme estää niiden toteutumisen.  

Pelkään, että harveneva joukko nuorista on suojassa asunnottomuudelta tulevaisuudessa, mikäli heillä ei ole läheisistä koostuvaa turvaverkkoa, joka voi tukea niin henkisesti kuin rahallisesti elämässä eteenpäin. Jos yhteiskunnan turvaverkot heikkenevät, korostuu lähipiirin merkitys myös asunnottomuuden ehkäisyssä. Se asettaa useat epätasa-arvoiseen asemaan sen perusteella, millaisesta sosioekonomisesta taustasta tulee sekä, onko turvallisia läheisiä, joilta pystyä tai uskaltaa kysyä apua.  

Asunnottomuuden ennaltaehkäisy ja poistaminen vaatii resursseja   

Asunnottomuuden vähentymisen on mahdollistanut asumista turvaavat rakenteet, kuten ennaltaehkäisevät palvelut, kattava sosiaaliturvajärjestelmä sekä julkisesti tuettu, pienituloisille tarkoitettu asuminen. Huoleni on, että mikäli näistä ei pidetä kiinni myös jatkossa, on tulevaisuus entistä epävarmempi nuorille sekä korkeakouluopiskelijoille ja vastavalmistuneille.  

Keskeistä asunnottomuuden ehkäisemiseksi on, että kohtuuhintaista asumista on riittävästi. Jotta myös nuorille riittää kohtuuhintaisia asuntoja esimerkiksi opiskelijakaupungeista, on tärkeää tukea opiskelija-asumista ja muuta kohtuuhintaista asumista. Tämä vaatii valtiolta tuotantotukia.   

Asumisneuvonnalla on tutkitusti merkittävä vaikutus asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja erityisesti nuorille tämänkaltainen palvelu on keskeistä, sillä omat taloustaidot eivät välttämättä ole kovin vahvat. Neuvonnan saatavuus kuitenkin vaihtelee alueittain.   

Asunnottomuuden ennaltaehkäisy ja poistaminen vaatii resursseja ja keskeisenä onkin riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kohtuullinen sosiaaliturvan taso. Ilman tätä asumisen turvaaminen on vaarassa ja yhä harvempi nuori turvassa asunnottomuudelta.  

Viitteet: 

Niemi, V., Raitakari, S., & Sudenkaarne, T. (2025). Asumiskriisin vaikeuttaman asunnottomuuden ratkaisut ovat kaikkien vastuulla. Yhteiskuntapolitiikka, 90(2), 0. 

ARA. (2023). Asunnottomat 2022. Selvitys 2/2023. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus.  

Esimerkkejä: 

Yle. (31.1.2025). Näillä aloilla työttömyys kasvoi eniten – kärjessä alat, joilla on kärsitty työvoimapulasta. https://yle.fi/a/74-20140190 

Tuulta purjeisiin Itäkeskuksessa

Hankkeessa ei ole aikaisemmin pidetty jollapurjehdukseen liittyvää teoriakoulutusta, joten lähdimme liikkeelle perusasioista. Käsittelimme teoriaopinnoissa muun muassa veneen osia, tuulen ja purjeen dynamiikkaa sekä ajotekniikkaa sekä turvallisuuteen liittyviä asioita.

Koulutuksessa käsiteltiin myös köliveneen ja kevytveneen eroja. Kevytveneessä oman painon siirroilla on suuri merkitys veneen pystyssä pitämiseen. Jollailussa on myös tärkeää oppia, milloin vene on rauhallisimmallaan ja kuinka peräsimellä ja skuuttauksella voi vaikuttaa jollan liikkeisiin. Mietimme myös, miten välttää vahinkokäännöksiä.  

S/Y Hottis on kuivaharjoitteluun muokattu vanha vanerijolla. Sen alla on pyörät, joten sillä pystyy harjoittelemaan melko aidon tuntuisia liikeratoja.

Teorian lisäksi käytännön harjoittelua tehtiin simulaattorin avulla. Simulaattorilla pystyy kätevästi harjoittelemaan muun muassa ohjaamista ja skuuttaamista eli purjeen säätämistä kulkusuuntaan nähden. Simulaattorissa harjoiteltiin myös vendaa (käännös vastatuulessa) ja jiippiä (käännös myötätuulessa).

Kävimme myös läpi halssit ja kurssin nostamisen sekä laskemisen. Ensimmäisellä kerralla käytimme perinteistä optimistijollasimulaattoria, jossa jolla on nostettu pyörivän alustan päälle.

Toisella simulaattorikerralla käytössämme oli hieman suurempi, paremmin aikuisille soveltuva jolla, jonka pohjaan oli asennettu pyörät. Näiden pyörien ansiosta pystyimme liikuttamaan venettä melko aidon tuntuisesti ottaen huomioon tuulen suunnan, peräsimen liikkeet ja skuuttauksen. Simulaattorilla harjoittelu on todella hyvä ja tehokas tapa oppia asioita harjoittelun alkuvaiheessa.

Teoriaosuus toteutettiin Valo-Valmennusyhdistyksen toimitila Lysiksessä Itäkeskuksessa. Simulaattoriosuudet  toteutettiin ulkona Lyypekinkujalla, jossa purjeveneen näkeminen herätti suurta hilpeyttä.

Osallistujat olivat motivoituneita ja halusivat oppia uusia asioita sekä syventää jo opittua. He esittivät todella hyviä tarkentavia kysymyksiä asiakokonaisuuksiin ja yksityiskohtiin liittyen.

Kuten Jiipin toiminnassa on tapana, myös koulutuskerrat alkoivat ryhmäyttävillä harjoitteilla ja leikeillä.   Jokaisella koulutuskerralla kerättiin osallistujilta kirjallinen reflektio anonyymisti.

Palaute otettiin huomioon seuraavaa koulutuskertaa  rakennettaessa. Palautteesta tuli esille esimerkiksi se, että teorian opettelu on lievittänyt jännitystä liittyen kesällä toteutettaviin käytännön jollapurjehduskokeiluihin. Hienoa oli huomata palautteesta, että koulutuksen jälkeen moni odottaa innolla tulevaa kesää ja jollapurjehdusta vesillä.

Kuvassa harjoitellaan SPV:n optimistijollasimulaattorilla Lyypekinkujan iltavalaistuksessa. Osallistujapalautteen mukaan ”Simulaattorilla harjoittelu oli hauskaa ja opettavaista.”

Myös simulaattorilla harjoittelu koettiin hyödylliseksi ja mukavaksi tavaksi oppia asioita: -”Simulaattori antaa hyvät peruskäsitteet ohjauksesta ja tilan käytöstä”. Palautteen perustella teoria- ja simulaattorikoulutukselle asetetut tavoitteet toteutuivat hyvin. Kun teoriasta ja liikeradoista on jo jonkinlainen kokemus, helpottuu vesillä tapahtuva toiminta.

Toiminnan tavoitteena oli myös osoittaa, että purjehdus kuuluu kaikille. Lajin aloittaminen ei edellytä välttämättä oman veneen hankkimista. Veneilyseurat pitävät alkeiskoulutuksia ja ohjattua jolla- ja kölivenetoimintaa. Purjehdustoimintaa järjestävät myös erilaiset säätiöt ja yritykset

Koin koulutuksen pitämisen mielekkääksi ja hyvien kysymyksien kautta opin tarkastelemaan jollapurjehduksen aihealueita laajemmin eri näkökulmista. Oli hienoa nähdä jokaisen osallistujan kehittyminen ja sisäinen motivaatio oppia uusia asioita.

Vaikka purjehdukselliset opit eivät lukeudu hankkeen tai merivalmennusmenetelmän päätavoitteisiin, koulutukseen osallistuneet jiippiläiset oppivat joitakin purjehduksen perusasioita, josta on hyötyä myös suurilla purjealuksilla ja -laivoilla seilattaessa.

Toivon, että koulutus tarjosi kaikille mahdollisuuden oppia uusia asioita ja sytytti kipinän purjehdukseen. Tähän viittaa ainakin osallistujilta keräämäni palaute: ”Kaatuminen jännittää vähän, mutta teoriaopetus helpotti hieman”, yksi raportoi.  Toisella oli jo kiire vesille:

Nopeemmin! kesä heti tänne nyt!”