RADAR tarkentaa kuvaa asunnottomuudesta ja sen poistamisesta

RADAR-tutkimushanke kokosi joukon asunnottomuustyön asiantuntijoita pyöreän pöydän keskusteluun keskustakirjasto Oodiin 20. toukokuuta. Tilaisuudessa esiteltiin tutkimushankkeen alustavia tuloksia sekä järjestettiin osallistujille työpaja, jossa keskusteltiin tuloksista ja koottiin näkemyksiä, miten asunnottomuustyössä voidaan hyödyntää tutkimushankkeen tuloksia. Tilaisuuden järjesti Asunto ensin Verkostokehittäjät.

Kuva asunnottomuudesta ja sen poistamisesta tarkentuu

Asunnottomuutta kokeneita tai Asunto ensin -mallin vaikuttavuutta ei ole aiemmin tutkittu Suomessa yhtä kattavasti. Vuonna 2026 päättyvä RADAR-hanke on jo nyt tuottanut arvokasta uutta tietoa asunnottomuudesta ja asunnottomuustyöstä. Alustavat tulokset ovat sekä vahvistaneet voimassa olleita käsityksiä että nostaneet esiin uusia ilmiöitä ja näkökulmia.

Keitä asunnottomat ovat?

Asunnottomuuden kehityksen seuraaminen perustuu pitkälti ARAn koostamiin vuosittaisiin selvityksiin, mutta ne tarjoavat rajallisen kuvan asunnottomuutta kokeneiden taustoista. RADARin aineistossa eri rekisteritietoja yhdistelemällä päästään tarkastelemaan ilmiötä aiempaa tarkemmin ja laajemmin.

Tutkimus on tarkentanut kuvaa esimerkiksi asunnottomien ikäjakaumasta. Asunnottomuus on yleisempää nimenomaan nuoremmilla ikäluokilla. Yli puolet asunnottomuutta kokevista on alle 35-vuotiaita ja yli 55-vuotiaita noin viidennes. Tulokset vahvistavat asunnottomia työssään kohtaavien ammattilaisten havainnot siitä, että stereotypiat asunnottomista ikääntyneinä miehinä eivät vastaa nykyistä tilannetta.

Tutkimuksen aineistossa korostuu sosioekonomisten tekijöiden yhteys asunnottomuuteen. Ulkomaalaistausta, työttömyys ja matala koulutustaso ovat selvästi yliedustettuja. Lähes 90 %:lla asunnottomuutta kokeneista ei ole ylioppilaistutkintoa.

Vaikka asunnottomilla henkilöillä voi joissain tapauksissa olla taustalla pitkääkin omistusasumista ja myös työssä käyvät voivat päätyä asunnottomaksi, tutkimus vahvistaa ymmärrystä siitä, että asunnottomuus on tiiviisti kytkeytynyt eriarvoisuuteen.

Tiedot asunnottomuutta kokeneiden taustoista perustuvat RADARin Turkuun sijoittuvaan tutkimusosioon.

Asunto ensin -mallin vaikuttavuus

RADARissa tutkitaan myös Asunto ensin -mallia ja, miten asunnon ja tuen tarjoaminen vaikuttaa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön. Tarkoituksena on laskea Asunto ensin -mallin kustannusvaikutuksia vertaamalla niitä, jotka saivat asunnon ja tuen nopeasti, niihin, jotka joutuivat odottamaan puolesta vuodesta kahteen vuoteen.

Kustannusvaikutuksista saadaan tuloksia myöhemmin, mutta alustavat havainnot vastaavat kansainvälisiä tutkimustuloksia. Asunnottomuuteen liittyvät kustannukset jakautuvat epätasaisesti: osa käyttää palveluita vain vähän, kun taas toiset kuormittavat palveluita, kuten hätämajoitusta  ja ensihoitoa, erityisen paljon.

Palveluiden runsas käyttö kasvattaa merkittävästi asunnottomuudesta syntyviä kustannuksia. Pieni joukko asunnottomia tarvitsi ensihoitoa, eli kiireellistä paikan päällä annettavaa hätäapua, 6 vuoden tarkastelujaksolla yli 50 kertaa. Keskimääräisesti tämä tarkoittaa, että hätätilanteisiin jouduttiin 8 kertaa vuodessa tai, pahimmassa tapauksessa, joka toinen viikko.

Asunnottomuuden yhteys terveyteen näkyi traagisella tavalla myös kuolemissa. Tutkimusjoukkoon kuuluvista 1049:stä asunnottomuutta kokeneesta ihmisestä 73 kuoli 6 vuoden tarkastelujakson aikana keskimäärin 50 vuoden iässä. Asunnottomien palveluiden kehittäminen on asunnottomuutta kokeville kirjaimellisesti elämän ja kuoleman asia.

Asunto ensin -mallissa asunnottomia autetaan tarjoamalla heille asunto ja tarvittava tuki. Alustavien havaintojen perusteella Asunto ensin -mallin tulokset ovat hyviä. Ne, jotka saivat tarvitsemansa avun ja asunnon, näyttävät saavan vakautta asumiseensa.

Jos palveluita ei tarjottu nopeasti, asunnottomuus tyypillisesti jatkui ja pitkittyi. Vain harvat asunnottomuutta kokevat onnistuvat järjestämään itselleen asunnon ilman tukea. Alustavat havainnot olivat odotettuja, mutta niiden varmistamiseksi tarvitaan vielä syvempää analyysia.

Vuosina 2018 ja 2019 Helsingissä yli neljännes asunnottomista joutui odottamaan tukea yli 2 vuotta tai ei saanut tukea ollenkaan. Alle kuukaudessa palveluiden piiriin pääsi melkein noin 45 %. Tilanne onneksi parantui seuraavina vuosina ja pitkäaikaisasunnottomien määrä on saatu Helsingissä puolitettua vuoden 2019 tasosta. 

Asunnottomuus koskettaa

Yksi tutkijat yllättänyt havainto liittyi asunnottomuutta kokevien väestötietoihin: noin 40 %:lla oli omia biologisia lapsia. Lapsien ikää ei selvitetty, ja he voivat olla myös yli 18-vuotiaita.

Suomessa perheiden asunnottomuus on kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen harvinaista, ja asunnottomat elävät valtaosin yksin. Tästä syystä perheiden näkökulma jää usein varjoon, vaikka tutkimuksen perusteella se voi olla merkityksellinen. Tuhansilla suomalaisilla on asunnottomuutta kokenut vanhempi, mikä varmasti aiheuttaa huolta, surua ja turvattomuuden kokemuksia perheissä.

Lisää RADARista

RADAR-tutkimushanke koostuu kahdesta erillisestä tutkimusosiosta. Y-Säätiön tutkija Elisabetta Leni tutkii Asunto ensin -mallin kustannusvaikutuksia Helsingissä ja Espoossa. Aineistossa on mukana asumisen palveluihin jonottaneita vuosina 2018 ja 2019 asunnottomuutta kokeneita henkilöitä, joista on kerätty tietoja kuuden vuoden ajalta.

Turun yliopiston tutkija Veera Niemi tutkii asunnottomien asumis-, palvelu- ja etuuspolkuja Turussa. Aineistoon kuuluu vuosina 2022 ja 2023 asunnottomuuslaskennoissa asunnottomiksi tunnistettuja henkilöitä.
RADAR tuottaa tietoa asunnottomuuden poistamiseksi ja yhteistyötä tehdään asunnottomuuskentän toimijoiden kanssa koko hankkeen ajan.