Suomalaisten asunnottomien miesten kuolleisuus ja kuolemansyyt, 10-vuoden seurantatutkimus

Stenius-Ayoade A, Haaramo P, Kautiainen H, et al

Mortality and causes of death among homeless in Finland: a 10-year follow-up study
J Epidemiol Community Health 71: 841-848. linkki tutkimukseen

Tiivistelmä:

Tausta: Asunnottomuuteen liittyy korkea sairastavuus ja kuolleisuus. Aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa asunnottomilla on raportoitu 2,0–5,6-kertaista kuolleisuutta muuhun väestöön verrattuna. Ylikuolleisuus on korkeaa varsinkin nuorilla asunnottomilla. Asunnottomilla on todettu kohonnut riski kuolla erityisesti infektioihin, ruoansulatuskanavan sairauksiin, syöpäsairauksiin, keuhkosairauksiin, psykiatrisiin sairauksiin ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Lisäksi asunnottomilla ns. ulkoisista syistä johtuva kuolemanriski on suurentunut, tällaisia syitä ovat esimerkiksi tapaturmat, myrkytykset, itsemurhat ja väkivalta.

Aiemmissa kuolemansyytutkimuksissa on verrattu asunnottomien kuolleisuutta väestössä esiintyvään kuolleisuuteen yleensä ikäryhmittäin. Tässä tutkimuksessa käytettiin Väestörekisteristä poimittua verrokkiryhmää, mikä mahdollisti sekä kokonaiskuolleisuuden että eri kuolemansyiden mukaisen kuolleisuuden riskisuhteen (hazard ratio) laskemisen ottaen huomioon myös kilpailevat kuolemansyyt. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ensimmäistä kertaa suomalaisten asunnottomien kuolleisuutta sekä arvioida seuraavien ennustetekijöiden yhteyttä kuolemanriskiin asunnottomilla ja kontrolliryhmässä: koulutustaso, siviilisääty, työmarkkina-asema ja terveyspalvelujen käyttö.

Tutkimusmenetelmät: Rekisteritietoihin perustuvassa seurantatutkimuksessa tutkimusjoukko koostui kaikista niistä asunnottomista miehistä, jotka yöpyivät Herttoniemen asuntolan ensisuojassa vuonna 2004 (N=617). Heille kullekin poimittiin Väestörekisteristä kaksi sukupuolen, iän ja kotikunnan suhteen vakioitua kontrollihenkilöä (N=1240). Seuranta alkoi v 2004 puolivälissä ja loppui tutkittavan kuolinpäivään, ulkomaille muuttoon tai viimeistään 31.12.2014. Kuolemansyyt, kuolinpäivä ja tiedot koulutuksesta ja työmarkkina-asemasta saatiin Tilastokeskuksesta. Tiedot erikoissairaanhoidonkäynneistä ja hoitojaksoista puolen vuoden ajalta ennen seurannan alkua (1.1.–30.6.2004) saatiin erikoissairaanhoidon hoitoilmoitusrekisteristä (HILMO, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos). Tilastollisina menetelminä käytettiin kokonaiskuolleisuuden ja ennustetekijöiden riskisuhteiden laskemiseksi Coxin regressiomallia ja eri kuolinsyiden riskisuhteiden (subhazard ratio) määrittämiseksi käytettiin kilpailevien riskien regressiomallia.

Tulokset: Seurannan alussa asunnottomien keski-ikä oli 48,7 vuotta (vaihteluväli 21–78 vuotta). Vuoden 2004 aikana he yöpyivät keskimäärin 28,7 yötä Herttoniemen asuntolassa, mutta yli puolet tutkituista yöpyi siellä vain alle neljä yötä. Asunnottomista 5 % oli töissä ja 5 % naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa (vastaavat luvut kontrolliryhmässä 67 % ja 52 %). Asunnottomat käyttivät erikoissairaanhoidon palveluja puolen vuoden aikana ennen seurannan alkua vertailuryhmään nähden merkittävästi enemmän: asunnottomista 32 % oli ollut sairaalassa ja 36 % päivystyksessä, kun taas kontrolliryhmästä 5 % oli ollut sairaalassa ja 6 % päivystyksessä.

Kymmenen vuoden seurannan kuluessa asunnottomista kuoli 45,0 % ja kontrolliryhmästä 10,5%, kokonaiskuolleisuuden riskisuhteen ollessa siten asunnottomilla 5,38. Ylikuolleisuus oli vieläkin korkeampaa alle 50-vuotiaiden joukossa, tässä ikäryhmässä asunnottomien kuoleman riskisuhde oli 10,3 kontrolliryhmään verrattuna. Ulkoiset syyt, kuten myrkytykset ja väkivaltaiset kuolemat, aiheuttivat 34 % kaikista kuolemista ja ulkoisten syiden riskisuhde oli asunnottomien ja kontrollihenkilöiden välillä 11,2. koko aineistossa ja vielä tätäkin korkeampi alle 50-vuotiaiden joukossa. Kuolemanriski eri sairauksissa oli myös kohonnut asunnottomilla kaikissa tarkastelluissa sairausryhmissä. Sairausryhmittäin tarkasteltuna asunnottomien kuolemanriski suhteessa kontrolliryhmään oli eniten suurentunut ruoansulatuskanavan sairauksissa (riskisuhde 8,2), johtuen suuresta alkoholin aiheuttamien maksakuolemien määrästä asunnottomilla. Matala koulutustaso, avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen puuttuminen, työelämän ulkopuolella oleminen ja aiempi psykiatrinen sairaalahoito lisäsivät kokonaiskuolleisuuden riskiä kontrolliryhmässä mutta eivät asunnottomilla.

Johtopäätökset: Ensisuojassa yöpyvillä asunnottomilla on yli viisinkertainen kuoleman riski muuhun väestöön verrattuna, ja heistä varsinkin alle 50-vuotiailla on suurta ylikuolleisuutta. Asunnottomien syykohtainen kuolemanriski on erityisen korkea sekä myrkytyksiin ja tapaturmiin että maksasairauksiin. Toisin kuin muussa väestössä, avioliitto, työ ja koulutus eivät pienennä kuolemanriskiä ensisuojassa yöpyvillä asunnottomilla.