Hallituksen kaavailemat leikkaukset murentavat asunnottomuuden vastaisen työn perustuksia

Panostukset asunnottomuuden poistamiseen ovat tuottaneet Suomessa hyvää tulosta. Asunnottomuuden asiantuntijat, kentän asunnottomuustyötä tekevät ja kokemusasiantuntijat ovat tunnistaneet, millä keinoilla
asunnottomuutta poistetaan. Näistä opeista ollaankin kiinnostuneita ympäri maailmaa, sillä missään muualla ei asunnottomuuteen olla löydetty yhtä toimivia ratkaisuja.

Onnistunut asunnottomuustyö on perustunut päätöksentekoon, joka on antanut edellytykset asunnottomuuden vähentämiseen. Asunnottomuuden vähentäminen onkin ollut hallituspohjasta riippumatta pitkään tavoitteena Suomessa. Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa Vahva ja välittävä Suomi on kirjaus pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta hallituskauden aikana. Asunnottomuustyön kentällä uuden asunnottomuusohjelman käynnistymistä odotetaan jo malttamattomina.

Asunnottomuusohjelman lisäksi hallitusohjelmaan on kirjattu erityisesti nuorten asunnottomuuden huomioiminen sekä asunnottomuuden ehkäiseminen asumis-, talous- ja velkaneuvonnan ja päihde- ja
mielenterveyspalvelujen saatavuuden parantamisella. Asunnottomuuden poistamiseksi tarvitaan edellä mainittujen kirjausten mukaisia toimia, mutta mitä asunnottomuuden kehitykselle tapahtuu, kun suunnitellut leikkaukset sosiaaliturvaan, työttömyysturvaan ja esimerkiksi ARAn asumisneuvontaavustukseen murentavat pohjaa asunnottomuuden vastaiselta työltä.

Hyvät tavoitteet asunnottomuuden poistamisesta ja ennaltaehkäisevistä toimista valuvat kuin hiekka sormien välistä, jos hallituksen aikeet sosiaaliturvan ja sote-palvelujen sekä yhteiskunnan tukeman kohtuuhintaisen
asuntotuotannon leikkauksista toteutuvat.

Huolena uuden asunnottomien ryhmän syntyminen

Nykyinen hallitusohjelma on aiheuttanut asunnottomuustyön asiantuntijoissa ja asiakastyötä tekevissä epäuskoisen reaktion: voiko näin rajuja, samanaikaisia kiristystoimenpiteitä todellakin sisältyä yhteen
hallitusohjelmaan? Kaikkien suunnitelmien toteutuminen tarkoittaisi merkittäviä heikennyksiä pienituloisten palkansaajien ja eläkeläisten sekä pelkän sosiaaliturvan varassa elävien henkilöiden toimeentuloon ja asumisen mahdollisuuksiin. Pelkästään inflaatio, korkea korkotaso ja työttömyyslukujen
kasvun uhka aiheuttavat yhdessä ennen näkemättömiä haasteita suurelle joukolle suomalaisia.

Vaikka hallitusohjelmaan kirjatut sosiaaliturvan leikkaukset kohdistuvat kiistatta kaikkien vähävaraisimpiin henkilöihin, vaikutuksia on myös työssäkäyviin pienituloisiin – esimerkiksi osa-aikaisesti työtä tekeviin. Riskinä
on, että pienituloiset työssäkäyvät henkilöt joutuvat muuttamaan kasvukeskuksista halvempien vuokrien perässä kauemmas, mikä hankaloittaa työssäkäyntiä entisestään. Taloudellinen ahdinko lisää
vuokravelkaantumista, mikä taas altistaa asunnottomuudelle. Pahimmassa tapauksessa Suomeen syntyy uusi työssäkäyvien asunnottomien joukko.

Oikeudenmukainen yhteiskunta luo toivoa

Sosiaalityöntekijän tärkeimpänä tehtävä näen toivon tuomisen. Suuretkaan panostukset ja interventiot eivät tehoa, jos sekä auttajan että avun saajan mielessä vallitsee toivottomuus ja epäusko siitä, että tilanne voisi mennä parempaan suuntaan.

Yhteiskunta, jossa toivoa paremmasta ei tarjota kaikille, synnyttää myös haitallista jaottelua meihin ja muihin. Toivottomuuden ilmapiiri lannistaa ja tuottaa kyynistä suhtautumista yhteiskuntaan ja kanssaihmisiin: tärkeimmäksi nousee oma selviytyminen ja oman paikkansa varmistaminen. Jos sokeudumme sille, että meistä jokainen voi tarvita joskus yhteiskunnan turvaverkkoa, emme halua ylläpitää toiveikkuutta ja tarjota mahdollisuuksia ihan jokaiselle ihmiselle.

Asunnottomuutta aiheuttavia mekanismeja on useita, eivätkä asunnottomat henkilöt ole niitä toisia, jotka ulossulkemalla olisimme itse turvassa. Päinvastoin; asunnottomuuteen kietoutuvat yhteen päihteet, väkivalta ja rikollisuus, mikä lisää meidän kaikkien turvattomuutta. Asunnottomuuden poistaminen on kaikkien yhteinen etu.