Tutkimushanke toi esiin kaupunkikehityksen varjopuolet – tutkijat toivovat asukkaiden parempaa huomioimista asuinalueita kehittäessä 

Kaupunkien kasvaminen ja kehittäminen pakottavat pienituloisia ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä muuttamaan kodeistaan pois. Kyse on paikastaan siirtämiseksi kutsutusta globaalista ilmiöstä, jossa ihmiset joutuvat luopumaan asuinpaikastaan vastoin tahtoaan.  

Tyypillisesti paikastaan siirtäminen liittyy asuinalueiden uudistamiseen ja kehittämiseen. Kohteena ovat erityisesti vuokratalovaltaiset asuinalueet, joilla on vanhaa asuntokantaa ja remonttitarpeita. Tavoitteet ovat hyviä. Asuinalueita halutaan muuttaa elinvoimaisemmiksi, houkuttelevammiksi, viihtyisimmiksi ja ilmastoystävällisemmiksi. Suurissa projekteissa tavoitellaan puuttumista asuinalueiden väliseen eriytymiseen lisäämällä omistusasumisen määrää. 

Prosesseihin on kuitenkin katsottu liittyvän merkittävää yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Paikastaan siirtämiseen liittyy läheisesti esimerkiksi gentrifikaatio, jolla tarkoitetaan perinteisesti työväenluokkaisten alueiden keskiluokkaistumista. Esimerkiksi asumiskustannukset nousevat tyypillisesti saneerausten myötä, jolloin pienituloisilla ei ole enää varaa asua uudistetulla alueella. Tällöin he eivät myöskään pääse osallisiksi alueelle kaavailuista positiivisista muutoksista. 

Kielteiset vaikutukset asukkaille merkittäviä

Tutkijatohtori Riikka Perälä Y-Säätiöstä selvitti paikastaan siirrettyjen asukkaiden kokemuksia muutoistaan sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa SEGRA-tutkimushankkeessa, joka toteutettiin yhteistyössä Y-Säätiön ja Turun ja Tampereen yliopistojen kanssa. Tutkimuksen kohteena oli neljä kaupunkikehitysprosessia kolmessa suuressa kaupungissa.  

Arviolta 300 ihmisen vuokrasopimus irtisanottiin prosesseissa ja heidät siirrettiin paikastaan uuteen asuntoon ja alueelle, eivätkä he enää päässeet palamaan vanhaan kotiinsa tai alueelle. Valtaosalla paikastaan siirretyistä oli taustallaan asunnottomuutta ja muitakin haasteita, ja heitä voisi kutsua tyypilliseksi paikastaan siirtämisen haavoittuvaksi kohderyhmäksi.  Y-Säätiö oli projektissa mukana tutkimuskumppanina, eikä hanke kohdistunut sen vuokralaisiin. 

Asukkaiden kokemuksia kartoitettiin heille tehdyissä haastatteluissa, joissa paikastaan siirtämisestä ja siihen liittyvästä muutosta oli mahdollista kertoa omin sanoin. Haastatteluja tehtiin prosessissa mukana olleille asukkaille eri kohteissa ja mukaan pyrittiin saamaan eri kokemuksen saaneita ihmisiä. Haastattelut vahvistivat aikaisempien tutkimusten tuloksia siitä, että haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat haavoittuvia myös paikastaan siirtämisessä. 

Moni nosti esille muuton negatiivisia seurauksia.  He olivat ensinnäkin menettäneet pitkäaikaisen kotinsa ja asuinalueensa purkamisen vuoksi, jota pidettiin epäoikeudenmukaisena, vaikka tilalle olikin löytynyt uusi koti. Tämän lisäksi muutto oli vaikuttanut negatiivisella tavalla hyvinvointiin ja muuhunkin elämään. 

Terveydellisinä seurauksina nostettiin esille unettomuutta, stressiä, päihdeongelmien pahentumista sekä masennusta ja ahdistusta, jota pakon edessä tapahtunut muutto ja siihen liittynyt epävarmuus oli nostanut pintaan. Osa kertoi yhteisön, naapuruston ja asuinalueen menettämiseen liittyvästä surusta ja yksinäisyydestä ja muutoksen aiheuttamasta huolesta tulevaisuuteen liittyen.  

Paikasta siirtämisellä oli myös niin sanottuja materiaalisia vaikutuksia. Osa oli menettänyt omaisuuttaan prosessin aikana tai joutunut maksamaan päällekkäistä vuokraa.  

”Vaikutusten laajuus ja vakavuus voi yllättää, mutta ne selittyvät taustalla olevista laajemmista eriarvoisuuden ketjuista ja kokemuksista. Kyse ei ollut vain yksittäisestä muuttoprosessista vaan haastateltavien yhteiskunnallisesta haavoittuvuudesta, joka voimisti paikastaan siirtämisen kielteisiä vaikutuksia”, Perälä kuvaa. 

Perälän mukaan pakon edessä tapahtuvat muutot heikentävät yksilöiden mahdollisuuksia suunnitella ja hallita omaa elämää, jolla on negatiivisia vaikutuksia kokonaiselämänlaatuun.  

”Aikaisemmassa tutkimuksessa on puhuttu paikkaan liittyvästä eriarvoisuudesta, jossa kaupunkien asukkailla ei ole yhdenvertaista mahdollisuutta pysyvään asumiseen, asuinpaikkaan ja kotiutumiseen. Tämä vahvistaa muuta eriarvoisuutta, mutta tulee nähdä myös omana eriarvoisuuden muotonaan, jota tulisi pyrkiä vähentämään”.  

Työkalupakki sosiaalisesti kestävään kaupunkisuunnitteluun  

Hankkeen tutkijat päättivät koota tulosten pohjalta ehdotuksia ja suuntaviivoja päätöksentekijöille ja muille ammattilaisille ja viranomaisille, jotka osallistuvat kaupunkien kehittämiseen ja paikastaan siirtämisen prosesseihin.  

Perälän mukaan paikastaan siirtämisen ilmiö ensinnäkin tunnetaan vielä huonosti ja siitä puhutaan lähinnä yksittäistapauksien kautta. Yhdistävät tekijät, kuten se, että kohteena ovat pienituloiset ja haavoittuvat kaupunkilaiset, jäävät huomaamatta.  

Toinen kehitysehdotus koskee sosiaalisen kestävyyden huomioimista asuinalueiden uudistamisprosesseissa ekologisen ja taloudellisen kestävyyden rinnalla.  Esimerkiksi taloja ja naapurustoja ei tulisi purkaa, ennen kuin tiedetään mitä ollaan purkamassa.  

Moni haastateltu asukas oli esimerkiksi pitänyt asuinpaikkaansa viihtyisänä ja hyvänä. Alueelta oli löytynyt arkea kannattelevaa yhteisöllisyyttä, joka näkyi vahvoina naapurisuhteina sekä koettuna turvallisuuden tunteena. Alueen purkaminen ja muutto toisaalle oli rikkonut nämä suhteet ja tuonut mukanaan esimerkiksi yksinäisyyttä.  

”Yhteisöllisyys ja sidos asuinpaikkaan rakentuvat ajan myötä, eikä uusi asuinpaikka välttämättä tarjoa niitä tai mahdollista niiden syntymistä. Sosiaaliset vaikutukset ja vaihtoehdot tulisikin punnita tarkkaan eli huomioida, mitä tapahtuu, kun päätöksiä asuinalueiden purkamisesta tehdään ja ihmiset joutuvat luopumaan omista kodeistaan”, kertoo Perälä. 

Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu myös osallisuus. Osana SEGRA-hankkeen tutkimia uudistamisprosesseja oli järjestetty keskustelutilaisuuksia, joissa oli kerrottu prosessien aikatauluista ja muista lähtökohdista. Asukkaille oli välittynyt kuitenkin kuva, että heidän mielipiteillään tai toiveillaan ei ollut enää merkitystä, koska päätökset oli tehty. Näennäisosallisuus vahvisti eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia.  

”Pienituloisten mahdollisuudet vaikuttaa omaan asumiseensa ovat lähtökohtaisesti kapeat. Kun alueita uudistetaan, olisi tärkeä huomioida kaikkien kaupunkilaisten oikeus oman asuinalueensa kehittämiseen, eikä vain niiden, jotka osaavat käyttää tehokkaasti erilaisia vaikutuskanavia. Haastateltavilla asukkailla olisi esimerkiksi ollut omia ehdotuksia alueensa ja asuintalojensa kehittämiseksi, mutta nyt niitä ei heidän mielestään kuunneltu”, kuvaa Perälä.  

Asukkaita tukemalla muutoksia voidaan helpottaa 

Kaikki haastatellut asukkaat eivät olleet kokeneet negatiivisia vaikutuksia ja he olivat tyytyväisiä myös nykyiseen asuinpaikkaansa. Näitä ihmisiä yhdisti pitkään jatkunut toive muuttaa uuteen asuntoon sekä muuttoprosessiin liittynyt asumissosiaalinen työ, joka oli kohdistunut heidän kohdallaan onnistuneesti. Ihmisen toiveita uuden asumisensa suhteen oli esimerkiksi huomioitu ja tarjolla oli ollut tukea esimerkiksi kotiutumiseen uuteen ympäristöön ja verkostojen luomiseen naapurustoon ja paikallisiin toimijoihin.  

”Tulostemme perusteella asumissosiaalinen työ pitäisi tuoda vahvemmin mukaan kaupunkien kehittämiseen ja oli erittäin hyvä, että sitä oli liitetty tarkastelemiimme prosesseihin. Yleisellä tasolla asumissosiaalisen työn keinoin voitaisiin välittää asukkaiden tarpeita ja ääntä esiin kaupunkisuunnitteluun esimerkiksi juuri asuinalueiden uudistamisprosesseissa”. 

Tällä hetkellä paikastaan siirtäminen on tullut ajankohtaiseksi asumistukeen ja toimeentulotukeen liittyvien leikkausten vuoksi, jonka vuoksi monet ovat olleet pakotettuja muuttamaan pois kodeistaan pienempiin asuntoihin. Perälän mukaan näihin prosesseihin liittyy samoja piirteitä kuin heidän tarkastelemiinsa muuttoihin. 

”Leikkausten vuoksi muuttamaan joutuvia ihmisiä yhdistää pienituloisuus ja usein muullakin tavalla haavoittuvainen yhteiskunnallinen asema.   Muutot ilmentävätkin asumisen liittyvää eriarvoisuutta ja turvattomuutta Suomessa. Niiden seurauksia tulisi ehdottomasti seurata tiivisti ja huomioida myös ihmisten mahdollinen tuen tarve”, Perälä toteaa.  

”Asumisen merkitys yksilön ja tätä kautta yhteisöjen ja yhteiskuntien hyvinvointiin tulisi tiedostaa kaiken kaikkiaan nykyistä paremmin. Arvovaltainen lääketieteellinen Lancet-julkaisu nimeää asumisen hiljattain ilmestyneessä pääkirjoituksessaan merkittäväksi kansanterveysinterventioksi, jonka laadun ja pysyvyyden kehittämiseen tulisi suunnata yhteiskuntien voimavaroja. Pakon edessä tapahtuva paikastaan siirtäminen kaupunkikehityksen tai toimeentulon leikkausten vuoksi toimii juuri päinvastaisella tavalla eli heikentää asumisen hyvinvointivaikutuksia”, Perälä lopettaa.