Adapting Housing First -hanke edistää asunnottomuustyön systeemistä muutosta Euroopassa

Vuonna 2023 Euroopassa eli asunnottomana yli miljoona ihmistä. Tämä on paitsi inhimillinen tragedia myös huono uutinen eurooppalaisten yhteiskuntien kannalta. Pysyvän asumisen edistäminen olisi perusoikeuksia kunnioittava ja taloudellisestikin kannattavampi ratkaisu asunnottomuuteen kuin ihmisten pyörittäminen tilapäisestä majoituksesta toiseen.

Asunnottomuuden ohessa Eurooppaan on hiipinyt vaivihkaa laajempi asumisen kriisi, joka rapauttaa kansalaisten uskoa päättäjiin. Osassa maita ollaan tilanteessa, jossa kohtuuhintaista asumista ei kerta kaikkiaan ole tarjolla ja varsinkin pienituloisia ihmisiä sysätään väliaikaisiin asumisratkaisuihin tai pahimmillaan asunnottomaksi.

Y-Säätiö seuraa asunnottomuuden kehitystä aktiivisesti kansainvälisten verkostojensa kautta ja pyrkii myös vaikuttamaan siihen.

Asunto ensin -mallia soveltamassa

Yksi näköalapaikka on EU:n Erasmus+ -ohjelman rahoittama kolmivuotinen Adapting Housing First -hanke, jossa tutkitaan ja kehitetään Asunto ensin -periaatteella tehtävää asunnottomuustyötä. Hanketta johtaa Sophia Housing -organisaatio Irlannista. Y-Säätiö vastaa hankkeen tutkimusosuudesta. Muina kumppaneina ovat Espanjassa toimiva Arrels Fundacio ja Housing First Berlin Saksasta.

Asunto ensin -malli kehitettiin aikoinaan ratkaisuksi pitkäkestoiseen asunnottomuuteen ja sen ajattelutapa oli, ja on edelleen, radikaali. Asunnottomuuden ensisijainen ratkaisu on asunto, jonka jälkeen alkaa työskentely muiden tavoitteiden eteen erilaisten tukitoimien avulla.

Malli on osoittanut toimivuutensa lukuisissa tutkimuksissa ja arvioinneissa. Jopa vuosikausia kadulla asunnottomana olleet ovat päässeet sen avulla pysyvän asumisen piiriin, jonka myötä myös heidän muu toimintakykynsä ja elämänlaatunsa on saattanut ottaa huimia harppauksia eteenpäin. Mallin on katsottu olevan myös kustannustehokas.

Vastaavia menestystarinoita on kuultu myös Adapting Housing First -hankkeessa sekä asukkaiden että työntekijöiden kertomana.

Asunnottomuudesta kärsineiden asukkaiden näkökulmasta mallissa tärkeää ja toimivaa on erityisesti se, että asunnottomalle tarjotaan turvattu ja pysyvä koti. Mukana tuleva tuki edistää taas elämänlaatua ja auttaa solmimaan kontakteja muuhun palvelujärjestelmään ja yhteiskuntaan.

Asunnottomuustyötä tekeville malli on tarjonnut mahdollisuuden kehittää omaa ammattitaitoaan ja työskennellä eettisesti vahvojen periaatteiden mukaisesti. Kustannussäästöjä yhteiskunnalle on syntynyt, kun asukkaiden elämänlaatu on parantunut ja palveluiden tarve vähentynyt.

Miten edistää järjestelmän muutosta?

Asunto ensin -mallin haasteeksi on osoittautunut sen pienimuotoisuus ja väliaikaisuus. Monissa Euroopan työtä tehdään määräaikaisen rahoituksen varassa toimivissa projekteissa, joilla on mahdollisuus tavoittaa usein vain muutamia kymmeniä ihmisiä. Samaan aikaan asunnottomia saattaa olla tuhansia. Erääksi Adapting Housing First -hankkeen tavoitteeksi onkin noussut Asunto ensin -mallin laajentaminen.

Demos Helsingin jaottelua mukaillen, ei riitä, että työtä tehdään hyvin yksilötasolla yksittäisten ihmisten tilanteen parantamiseksi, vaikka sekin tärkeää. Muutosta olisi saatava aikaan lisäksi systeemin tasolla.

Asunnottomuustyön tavoitteena olisi ensinnäkin oltava asunnottomuuden ratkaiseminen pysyvällä asumisella tilapäisen majoituksen sijaan. Toiseksi eri toimijat ja organisaatiot on sitoutettava työskentelemään yhdessä tavoitteen saavuttamiseksi

Useassa maassa keskeinen pullonkaula järjestelmän muutoksessa on kohtuuhintainen asuminen, jota asunto ensin -malli tarvitsee mahdollistaakseen pysyvän asumisen. Asuntoja ei yksinkertaisesti ole tarjolla, vaan pikemminkin kärsitään asuntopulasta.

Tarjolla tulee olla myös monipuolista asumista. Kaikille ei sovi esimerkiksi itsenäinen asuminen omassa asunnossa – osa tarvitsee yhteisömuotoisia tai tuetumpi asumisratkaisuja.

Hankkeessa näitä haasteita pyritään ratkaisemaan vaikuttamistyön kautta. Rakennuttajia ja muita asuntotoimijoita on kutsuttu mukaan asunnottomuudesta käytäviin keskusteluihin ja päättäjille on viety viestiä asuntojen keskeisestä roolista ja erilaisista asumisratkaisuista.

Asuntojen lisäksi Asunto ensin -työ olisi saatava integroitumaan muuhun palvelujärjestelmään ja palveluihin, jotta vältetään malliin liittyvän tukityön jääminen yksittäiseksi projekteiksi tai pelkkien asunnottomuustoimijoiden varaan. Tarvitaan yhteistyöverkostoja, jotka ulottuvat asunnottomuustyön ulkopuolelle. Asunnottomuuden ehkäisyn ja asumisen jatkuvuuden turvaamisen tulisi olla osa niin ehkäisevää, korjaavaa kuin haittoja vähentävääkin työtä.

Suomi entisenä mallioppilaana?

Hankkeen keskeinen lähtökohta on, nimensä mukaisesti, Asunto ensin -mallin soveltaminen, joka tarkoittaa muun muassa tarjolla olevien rakenteiden ja toimintamallien hyödyntämistä mallin toteutuksessa. Eri maiden Asunto ensin -työ voi siis saada erilaisia muotoja niiden palvelujärjestelmästä tai muista rakenteista riippuen, kunhan keskeiset periaatteet pysyvät samoina. Näin olemassa olevat resurssit saadaan optimaalisesti käyttöön.

Suomen Asunto ensin -mallissa edellä mainitut palaset ovat olleet jo melko hyvin kasassa ja asunnottomuuden poistamista ei enää pidetä epärealistisena tavoitteena. Asunnottomuus on laskenut maassamme jatkuvasti, kun muualla Euroopassa käyrä on ollut jopa jyrkässä nousussa.

Yksi keskeinen menestystekijämme on ollut nimenomaan vallitsevissa rakenteissa ja niiden hyödyntämisessä, jota on tukenut malliin liitetty poliittinen tahtotila. On haluttu tehdä asioita toisin.

Tarjolla on ollut kohtuuhintaista julkisesti tuettua asumista, ja asunnottomuustyötä on myös integroitu muihin palveluihin. Olemme panostaneet pitkäjänteisesti asunnottomuuden ehkäisyyn asumisneuvonnan, velkaneuvonnan, asumistuen ja muun sosiaaliturvan avulla. Nämä asunnottomuustyön systeemistä muutosta edistävät ja ylläpitävät tekijät puuttuvat monista muista maista.

Tällä hetkellä Suomessakin on kuitenkin meneillään muutoksia, jotka vaarantavat nimenomaan asunnottomuustyön perustaa.

Tehdyt leikkaukset sosiaaliturvaan, asumistukeen, asumisneuvontaan ja muihin turvaverkkoihin lisäävät ensinnäkin asunnottomuuden riskiä ja heikentävät mahdollisuuksia asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja myös asunnottomuuden jälkeiseen tukeen ja asumisen turvaamiseen.

Suunniteltu julkisesti tuetun asuntotuotannon vähentäminen voi taas tarkoittaa tarjolla olevan kohtuuhintaisen asumisen muuttumista muiden Euroopan maiden tapaan lähes epärealistiseksi haaveeksi.

Asunnottomuustyön jatkuvuus tulee taata

Tämä tuokin meidät takaisin nykyiseen asumiskriisiin, johon on havahduttu myös Euroopan komissiossa.

Työn alla komissiossa on muun muassa suunnitelma kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi, joka tulee osaksi juuri toimintansa aloittaneen komission köyhyyden vastaista strategiaa. Uuteen komissioon on perustettu myös asumiskomissaarin virka, jonka keskeisenä tehtävänä on edistää kohtuuhintaisen ja julkisesti tuetun asumisen rakentamista Euroopan maissa.

Adapting Housing First -hankkeelle EU:n toimet antavat tärkeää pontta systeemisen muutoksen edistämiseen. Samaan aikaan on tärkeää pitää kiinni siitä, mikä toimii, ja hyödyntää tarjolla olevia mahdollisuuksia mahdollisimman tehokkaasti.

Lähteet:

Demos Helsinki (2022) A new systems perspective to ending homelessness. Housing First Europe Hub. https://housingfirsteurope.eu/publication/publication-a-new-systems-change-perspective-demos-helsinki/

Gerull, Susan (2021) Evaluation: Housing First Berlin. ASH Berlin. Institute of Applied Science. https://housingfirst.wp.tri.haus/research/evaluation-housing-first-berlin/

Pleace, Nicholas (2016) Asunto ensin –opas Eurooppa. Housing First Hub. https://ysaatio.fi/aineisto/asunto-ensin-opas/

Roggenbruck, Christian (2022): Housing First: An evidence review of implementation, effectiveness and outcomes. AHURI, Australian Housing and Urban Research Institute Limited, Melbourne. https://www.ahuri.edu.au/research/research-papers/housing-first-an-evidence-review-of-implementation-effectiveness-and-outcomes