Eikö asunnottomuus kiinnosta?

Ara julkaisi 13.2.2024 vuosittaisen selvityksen asunnottomien lukumäärästä Suomessa. Asunnottomuusselvityksen tiedot perustuvat Aran kunnilta kokoamiin tietoihin. Selvityksessä todetaan, että vuoden 2023 kyselyyn vastasi 210 kuntaa, joka on 72 prosenttia kaikista kunnista. Vastaava prosenttisosuus oli edellisenä vuonna 71 (209 kuntaa). Vastaamisprosentti on siis kutakuinkin sama. Yhteneväistä on myös se, että suurin osa niistä kunnista, jotka jättivät vastaamatta kyselyyn ovat pieniä kuntia, joissa ei oletettavasti ole asunnottomia.  

Huomionarvoista on kuitenkin se, että vuoden 2023 selvitykseen jätti vastaamatta 17 kuntaa, joissa aiempana vuotena on ilmoitettu olevan asunnottomia. Vuoden 2022 selvityksessä näissä kunnissa ilmoitettiin olevan yhteensä 115 asunnotonta.  

Joissain vastaamatta jättäneistä kunnista on asunnottomia ollut edellisenä vuonna kymmeniä. Tällaisia kuntia olivat muun muassa Lohja, Seinäjoki ja Rovaniemi.  Aran selvityksestä käy myös ilmi, että jonkun hyvinvointialueen osalta vain yhden tai kahden kunnan asunnottomien määrä oli ilmoitettu Araan ja muut samaan hyvinvointialueeseen kuuluvat kunnat olivat jättäneet vastaamatta kyselyyn.  

Vastaaminen Aran selvitykseen on vapaaehtoista, mutta kertooko tämä myös jostain muusta? Onko niin, että asunnottomuus ei hyvinvointialueuudistuksen jälkeen enää kiinnosta vai eikö oikein tiedetä, kenen vastuulle asunnottomuus ja asunnottomien ihmisten asiat kuuluvat? 

Hyvinvointialueuudistus katkaisi yhteyksiä asunnottomien ja palveluiden välillä 

Asunto ensin Verkostokehittäjät selvittivät hyvinvointialueiden tarjoamia asunnottomien palveluja viime keväänä. Selvityksessä kävi ilmi, että asunnottomien palvelut keskittyvät pääosin hyvinvointialueen isompiin kuntiin tai kaupunkeihin. Asunnottomaksi jäädään kuitenkin myös muilta paikkakunnilta. Huolta herätti näin ollen palvelujen saavutettavuus, koska muun muassa asumispäivystykseen tai tilapäismajoitukseen saattoi olla useamman tunnin matka, ja matkaa ei aina kyennyt toteuttamaan julkisilla kulkuneuvoilla.  

Asunnottomien palvelujen, kuten tilapäismajoituksen keskittäminen isompiin paikkakuntiin saattaa aiheuttaa sen, että asunnottomuus tulee näkyvämmäksi ilmiöksi asunnottomien hakeutuessa palvelujen perässä alueille, jotka ovat heille vieraita.  

On myös mahdollista, että asunnottomat eivät hakeudu palvelujen perässä isompiin paikkakuntiin, vaan jäävät ratkomaan asunnottomuusongelmaansa omalle paikkakunnalleen majoittumalla vaikka sukulaisten tai tuttavien luokse. Näin ollen saatamme kadottaa heidät paitsi tilastoista myös palveluista. Kun katsomme Aran uusinta asunnottomuustilastoa, voi vain arvailla, onko esimerkiksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen osalta tilanne se, että asunnottomat ovat siirtyneet Espooseen – vai onko niin, että kaikkien hyvinvointialueeseen kuuluvien paikkakuntien asunnottomia ei vaan ole enää tilastoitu.  

Vastuunotto ja yhteistyö ratkaisevat  

Verkostokehittäjien selvityksessä havaittiin myös, että osa hyvinvointialueista katsoi, että asuminen tai asuttaminen sinällään ei kuulu hyvinvointialueen vastuulle vaan kunnan tai kaupungin vastuulle. Muutamalla hyvinvointialueella myös nähtiin asunnottomien palvelujen olevan niin sanottua rajapintapalvelua, joka asettuu kunnan ja hyvinvointialueen väliin. Onko Aran tilastojen suhteen käynyt myös näin, että ei ihan ole tiedetty kenen vastuulle asunnottomien määrän ilmoittaminen kuuluu, tai onko ”ilmoitusvelvollisuus” kuten asunnottomuuskin jäänyt rajapinnalle?  

Rajapinnoista on mahdollista tehdä yhdyspintoja. Kunta voi vastata asuntojen hankinnasta sekä asuttamisesta ja hyvinvointialue palveluista. Malleja on olemassa monia. Asuntoja voidaan asunnottomille saada hyvinvointialueen välivuokraamista asunnoista, kaupungin tai kunnan omista vuokra-asunnoista, kaupungin tai kunnan välivuokraamista asunnoista sekä yksityisten palveluntuottajien tai henkilöiden tarjoamista hajasijoitetuista asunnoista. Tuki asuntoihin voidaan toteuttaa joko hyvinvointialueen omana toimintana tai ostopalveluna.  

Yhteistyötä on mahdollista tehdä ja siinä on usealla hyvinvointialueella myös onnistuttu. Yhteistyön myötä saataisiin ehkä myös hahmotettua paremmin kuva asunnottomien määrästä ja heidän palvelutarpeistaan.