Asunnottomuusohjelmat

Hallituksen tavoitteena on puolittaa asunnottomuus vuoteen 2023 mennessä ja poistaa asunnottomuus kahdessa vaalikaudessa eli vuoteen 2027 mennessä. Hallitusohjelman mukaisesti on käynnistetty Yhteistyöohjelma asunnottomuuden puolittamiseksi keskeisten kaupunkiseutujen, palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa.

Tavoitteet asunnottomuuden puolittamiseksi ovat:

• • lisätään kohtuuhintaisten ja valtion tukemien asuntojen tarjontaa asunnottomille pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa

• • vahvistetaan asunnottomuustyötä ja siihen liittyvää osaamista kuntien peruspalveluissa

• • parannetaan asumisneuvonnan saatavuutta

• • vakiinnutetaan toimijoiden yhteistyö erityisesti kunta- ja aluetasolla

Keinoja asunnottomuuden vähentämiseksi:

• • Toimivaksi todetusta Asunto ensin -periaatteesta pidetään kiinni.

• • Asumisneuvonnan saatavuutta parantannetaan.

• • Talousongelmien ennaltaehkäisyn palveluita kehitetään. –

• • Ohjelmakaupunkien kanssa sovitaan asunnottomille osoitettujen asuntojen määrästä.

• • Matalan kynnyksen palveluita ja liikkuvia sotepalveluita kehitetään asunnottomuuden näkökulmasta.

• • Asunnottomuuden poistotavoite liitetään osaksi valtion ja suurten kaupunkiseutujen MAL-sopimuksia.

Ohjelman johtoryhmän puheenjohtajana toimii Ympäristöministeriö.

Asunnottomuuden yhteistyöohjelman arviointi

Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma AUNE:n päämääränä on vahvistaa ennaltaehkäisevää näkökulmaa asunnottomuustyössä sekä torjua asunnottomuuden uusiutumista. Yksinkertaistaen tämä tarkoittaa asumisen turvan varmistamista aina kun asiakas kohdataan palvelujärjestelmässä. Pitkällä aikavälillä tavoitellaan palvelujärjestelmän uudistamista kustannustehokkaammaksi.

Toimenpideohjelma pitää sisällään esityksen asuntojen hankkimisesta asunnottomille tai niille ihmisille, jotka ovat vaarassa joutua asunnottomiksi. Tavoitteena on normaalin ARA-vuokrakannan lisäämisellä sekä uusien asumisratkaisujen kuten välivuokrauksen avulla päästä yhteensä 2 500 uuden asunnon tai asuntopaikan osoittamiseen tähän tarkoitukseen.

Asumisvaikeuksissa olevia kotitalouksia tuetaan talouden hallinnassa ja asunnon säilyttämisessä,  asumisneuvonnalla ennaltaehkäistään vuokravelkoja ja muita asumisongelmia, minkä lisäksi parannetaan vuokralaisen ja vuokranantajan vakuutusturvaa. Lisäksi tavoitteena on vahvistaa yhteiskehittämisen periaatetta toimijoiden välisessä työskentelyssä.

Valtio tekee sopimukset ainakin Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Oulun, Lahden, Jyväskylän, Kuopion sekä halukkaiden kehyskuntien kanssa ohjelman yhteisestä toteuttamisesta. Sopimukset tehdään myös sellaisten kaupunkien kanssa, joissa asunnottomuus uhkaa kasvaa ja jotka ovat motivoituneita yhteistyöhön asunnottomuuden vähentämiseksi. Ohjelman seurantaryhmä sekä yhteiskehittämisen uudet foorumit toimivat työskentelyn vahvana perustana. Toimenpideohjelmaa toteutetaan monien eri asumissosiaaliseen työhön liittyvien hankkeiden avulla.

Loppuraportti

PAAVO II -ohjelmakauden aikana jatkettiin edeltäjänsä aloittamaa työtä tukiasumiseen tarkoitettujen asuntojen lisäämisessä ja asunnottomuustyön rakenteiden vakiinnuttamisessa. Asuntoloiden käytöstä luovuttiin lopullisesti, yli 3000 asuntoa ja yli 300 asumisen tukihenkilöä osoitettiin ohjelmakaupunkien asunnottomuustyöhön. Asunto ensin -mallin mukaisesta työskentelystä järjestettiin useita koulutuksia ja tapahtumia.

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma (2012-2015) loppuraportti

Kansainvälinen tutkija-arviointi suomalaisesta asunnottomuustyöstä (PAAVO 2)

Ohjelman tavoitteet määriteltiin vuonna 2007 Nimi ovessa -raportin pohjalta, jonka loi Ympäristöministeriön asettama ”Neljän viisaan työryhmä”. Raportissa pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisen välttämättömyyttä perusteltiin eettisellä, oikeudellisella ja yhteiskuntapoliittisella näkökulmalla. Nimi ovessa -raporttiin sisältyi myös ensimmäinen määrittely suomalaiselle Asunto ensin -periaatteelle.

Ohjelmakauden tulokset voidaan tiivistää kolmeen kokonaisuuteen: tukihenkilöstön lisäys, asuntojen määrällisten tavoitteiden toteutuminen sekä rakenteelliset muutokset ohjelmapaikkakunnilla. Noin 200 uuden tukityöntekijän palkkaaminen kaupunkeihin 50% valtionavustuksen turvin oli ohjelmakauden keskeinen innovaatio, joka mahdollisti asunnottomuuspalvelujen rakenteelliset muutokset pitkäaikaisasunnottomuuden hoidossa. Keskeisin muutos oli vuokrasopimukseen perustuvan asumisen läpilyönti pitkäaikaisasunnottomuuden ratkaisuna.

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman kehittämistyötä tehtiin PAAVO II:n ajan PAAVO-Verkostokehittäjät-hankkeen koordinoimana. Kyseessä oli laaja, valtakunnallisesti asumissosiaalista kehittämistyötä koordinoiva hankekokonaisuus. Kehittämistyö jatkuu asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmassa (AUNE) nimellä Verkostokehittäjät -hanke.

Kumppanuushankkeessa Y-Säätiöllä oli hankkeen vetovastuu, muut hankekumppanit olivat Sininauhasäätiö, Helsingin Diakonissalaitos, Vailla Vakinaista asuntoa ry ja Rauman Seudun Katulähetys. Hankekumppaneille jaettiin teemalliset vastuualueet. Lisäksi omien hankkeidensa kautta Verkostokehittäjiin liittyivät Nuorisoasuntoliiton koordinoima Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke, Rikosseuraamuslaitoksen ja Kriminaalihuollon tukisäätiön hankkeet asunnottomina vapautuvien vankien asumisratkaisujen kehittämiseksi, ARA:n ja asumisneuvontafoorumin koordinoima asumisneuvontatyö, sekä muu asunnottomuutta ennaltaehkäisevä ja korjaava työ, esimerkiksi erityisryhmien osalta.

Verkostokehittäjät hankkeessa tarkasteltiin asumissosiaalista työtä useasta näkökulmasta: vaikuttavuus, innovatiivisuus ja oppiminen, asukasnäkökulma sekä prosessinäkökulma.

Hanke toteutettiin RAY:n projektiavustuksella vuosina 2013-2015.

Nimi ovessa oli Tekes-rahoitteinen kaksivuotinen asunnottomien palveluiden kehittämishanke, joka toteutettiin vuosina 2010-2012 . Tutkimusavusteisen kehittämishankkeen päämääränä oli kehittää hankkeeseen osallistuvien kumppaneiden palvelujärjestelmissä asunto ensin -periaatteisesti toimivia palveluita, jotka kohdentuvat sekä asunnottomuuden vähentämiseen että ennaltaehkäisemiseen.  Hankkeen keskeinen yhteiskehittämisen menetelmä oli kuntien ja hankekumppaneiden systemaattinen verkostotyö, jossa asiakasnäkökulmalla ja palveluiden käyttäjien kokemusasiantuntijuudella oli merkittävä rooli.

Hankkeeseen osallistuivat Espoon, Helsingin, Tampereen ja Vantaan kaupungit sekä Helsingin Diakonissalaitos, Silta-valmennusyhdistys ja Vailla vakinaista asuntoa ry. Hanketta koordinoi Socca – Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus. Hanke oli osa Vanhasen toisen hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman 2008-2011 toteutusta.