Asunnottomuus kääntyi Suomessa kasvuun 10.2.2025Uutinen Asunnottomien ihmisten määrä on kääntynyt kasvuun. ARAn 10.2. julkaiseman selvityksen mukaan Suomessa on 3806 asunnotonta, mikä on 377 henkilöä viime vuotta enemmän. Asunnottomuus laski 11 peräkkäisenä vuotena. ”Kehityksen kääntyminen on huolestuttava signaali, joka päättäjien on otettava vakavasti. Lukujen takana on suuri määrä inhimillistä kärsimystä ja kohtuutonta eriarvoisuutta. Asunnottomuuden kasvua ei voi hyväksyä ja korjausliikkeet on tehtävä pikimmiten”, kommentoi Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski. Asunnottomuus ratkaistaan kaupungeissa – ja Arkadianmäellä Asunnottomuus keskittyy Suomessa kaupunkeihin ja isoimpien kaupunkien kehitys määrittää pitkälti koko maan kehitystä. Asunnottomuutta onnistuttiin vähentämään eniten Espoossa (-32) ja Vantaalla (-25). Kasvua puolestaan tapahtui eniten Tampereella (+117), Turussa (+52) ja Helsingissä (+47). ”Helsinki on edellisinä vuosina onnistunut vähentämään asunnottomuutta poikkeuksellisen tehokkaasti ja varmistanut kansallisten lukujen laskusuunnan. Nyt asunnottomien määrä kasvoi Helsingissä, vaikka asunnottomia asutettiin vuoden aikana vaikuttava määrä”, arvioi Ojankoski ja jatkaa: ”Helsingissä tehdään epäilemättä maailman parasta asunnottomuustyötä ja tulokset ovat puhuneet puolestaan. Nyt vaikuttaa siltä, että ihmisiä päätyy asunnottomaksi niin paljon, että palvelut eivät yksinkertaisesti pysy perässä.” Helsingissä asumisneuvonnan asiakaskontaktien määrä nousi vuoden aikana lähes 80 prosentilla. ARAn selvityksessä kaupungit esittävät arvioita asunnottomuuden paikallisesta kehityksestä. Asunnottomien määrän kasvun nähdään olevan seurausta erityisesti elinkustannusten noususta ja sosiaaliturvaan tehdyistä leikkauksista. Asumistuen ja toimeentulotuen leikkaukset arvioiden mukaan heijastuvat niin asumisneuvonnan ja kohtuuhintaisten asuntojen kysyntään kuin häätöjen ja asunnottomuuden kasvuun. ”Y-Säätiössä näemme saman ilmiön. Aiempiin vuosiin verrattuna moninkertainen määrä asukkaista joutuu irtisanomaan asunnon vuokratason takia ja vastaavasti edullisempia asuntoja haetaan Kelan pyynnöstä enemmän. Uudistusten tavoitteena oli ohjata tukia saavia ihmisiä edullisempiin asuntoihin, mutta seurauksena joukko ihmisiä syrjäytetään asunnottomiksi. Pienten ja edullisten asuntojen kysyntä on kasvanut olosuhteiden ja päätösten seurauksena, eikä sopivia asuntoja riitä kaikille”, sanoo Ojankoski. Sosiaalitukien leikkausten lisäksi asunnottomuustyön kentällä tuntuu asumisneuvonnan määrärahojen puolittaminen. Asumisneuvonnalla pyritään turvaamaan asumisen jatkuvuutta ja ennaltaehkäisemään häätöjä ja asunnottomuutta. ”Asumisneuvonnan leikkausten peruminen olisi helpoin tapa aloittaa korjausliikkeet. Asumisneuvonta on todistettu vaikuttavaksi tavaksi ehkäistä häätöjä. Se tuottaa lisäksi poikkeuksellisen selkeitä, kustannussäästöjä.” Asunnottomuus Suomessa 1987–2024. Lähde: ARA. Katuasunnottomuuden kasvu huolen aiheena Erityisen huolestuttavaa on katuasunnottomuuden nopea yleistyminen. Tällä tarkoitetaan ulkona, porrashuoneissa ja ensisuojissa majoittuvien ihmisten määrää, joka nousi vuodessa 50 prosentilla 694:ään. Kasvua tapahtui kaikissa suurissa kaupungeissa Lahti pois lukien. ”Katuasunnottomuus on yhteiskunnasta syrjäyttämisen äärimmäinen muoto. Kadulla olevat asunnottomuutta kokevat ovat palveluiden ulkopuolella, vaikka tarve tuelle olisi sitäkin suurempi”, kommentoi Ojankoski. Asumisen ja asunnottomuustyön ammattilaiset ovat kuluneen vuoden aikana havainneet myös pitkälti uuden asunnottomuutta kokevien ryhmän. Asunnottomien palveluissa on kohdattu pienituloisia ihmisiä, joilla ei ole asunnottomuuden lisäksi muita merkittäviä haasteita elämässä. ”Ilmiö kertoo, miten ahtaalla osa suomalaisista asuntomarkkinoilla on. Elinkustannusten nousu kaventaa arjen talouden marginaalit minimiin. Jos tällaisessa tilanteessa tulee elämäntilanteen muutoksia, terveydellisiä haasteita tai sosiaalitukien laskua, voi riski oman asunnon menettämiseen realisoitua yllättävän monelle”, kuvaa Ojankoski. Ratkaisut tunnetaan Suomen tuloksellinen asunnottomuustyö on perustunut kokonaisvaltaiseen lähestymiseen. Asunnottomuus on vähentynyt, koska resursseja on suunnattu riittävästi ennaltaehkäiseviin rakenteisiin, kuten kohtuuhintaiseen asumiseen ja sosiaaliturvaan, sekä vaikuttavaan asunnottomuustyöhön. Asunnottomia autetaan Asunto ensin -periaatteella, joka lähtee siitä, että asunto on ihmisoikeus. Ensiksi huolehditaan, että jokaisella on oma koti, ja lisäksi tarjotaan yksilöllistä tukea. ”Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ilmiö ja asunnottomien määrä riippuu yhteiskunnallisista olosuhteista – ei yksilöiden ominaisuuksista. Asunnottomuuden vähentyminen on ollut suomalaisen hyvinvointivaltion yksi kirkkaimmista onnistumisista. Nyt olemme siirtymässä kohti yhteiskuntaa, joka vähentämisen sijaan tuottaa asunnottomuutta. Tiedämme tarkalleen, miten asunnottomuus saadaan taas vähentymään. Kyse on valinnasta: haluammeko tehdä sen”, summaa Ojankoski. Keväällä hallituksen ohjelma poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2027 mennessä käynnistyy toden teolla, kun kaupungit ja hyvinvointialueet aloittavat paikalliset kehittämishankkeet, joihin on myönnetty rahoitusta yli 8 miljoonaa euroa. Ohjelman tavoitteena varmistaa, että jokainen pitkäaikaisasunnoton saa tarvitsemansa tuen ja samalla luoda pysyvät rakenteet ja prosessit kaupunkien ja hyvinvointialueiden yhteistyölle. ”Nyt vahvistettu tieto asunnottomuuden noususta korostaa tarvetta yhteiselle ohjelmatyölle ja paikallisille hankkeille. Asunnottomuuden nousu kertoo myös sen, että pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen keskittyminen ei riitä, jos ennaltaehkäisyssä epäonnistutaan. Pitää reagoida nyt, ennen kuin ongelmat kriisiytyvät syvemmin. Tilanne ei ole syntynyt mistään yksittäisestä pullonkaulasta, tarvitaan monipuolista asunnottomuuden ennaltaehkäisyä. Asunnottomuustyö on parhaimmillaan sitä, että asunnottomuuden kokemukset vältetään kokonaan”, kertoo Ojankoski.