Asunnottomuustilastojen epätarkkuus on tunnistettu, mutta hallitusohjelmassa luvattuja toimia ei kuitenkaan ole tehty, bloggaavat kehittämisjohtaja Sari Timonen ja tutkimuspäällikkö Saija Turunen.

Asunnottomuuden vähentämistyön mallimaan Suomen asunnottomuustilastot perustuvat tällä hetkellä erilaisiin tiedonkeruu- ja laskentatapoihin sekä tulkintoihin. Pahimmillaan ne vaihtelevat vuosittain, kunnittain, jopa henkilöittäin.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn toteuttamalla ja koordinoimalla tilastoinnilla on ollut valtava merkitys asunnottomuustyön suunnitteluun, kehittämiseen ja toteutukseen. Vuosittain koottu tilastointi on osaltaan ohjannut resurssien kohdentamista ja on yksi Suomen menestyksekästä asunnottomuuskehitystä selittävä tekijä.

Ansiokkaasta tilastointihistoriasta huolimatta ARAn uusimmassa selvityksessä todetaan, että siinä esitetyt asunnottomien lukumäärätiedot ovat kuitenkin vain suuntaa antavia. Ne kuvaavat enemmänkin asunnottomuuden yleistä kehityssuuntaa kuin asunnottomuutta kokevien ihmisten absoluuttista lukumäärää.

Suomen asunnottomuuden kehitystä on kuvattu tilastojen avulla vuodesta 1987. ARA kerää Manner-Suomen kunnilta tiedot asunnottomuustilanteesta. Poikkileikkausajankohta on vuosittain 15. marraskuuta.

Yhtenäistä tiedonkeruumenetelmää ei ole, vaan ne vaihtelevat kunnittain ja jopa saman kunnan sisällä. Kunnat hyödyntävät vaihtelevasti tietoja eri rekistereistä ja niitä voidaan hakea useasta eri paikasta.

ARAn johdolla päästäisiin nopeasti kehittämään tilastointia

Tiedonhankinnan epätarkkuus ja vaihtelevat käytännöt ovat olleet tiedossa jo vuosia. Eri toimijat ovat hakeneet siihen toimivaa ratkaisua. Asiaan on kiinnitetty huomiota myös nykyisessä pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa. Siinä ehdotetaan, että asunnottomuuden tilastointi kehitetään pohjautuvaksi esimerkiksi kansallisiin tietojärjestelmiin, kuten Kanta-palveluun.

Tämä järjestelmä tuottaisi reaaliaikaisen tilastotiedon lisäksi tietoa myös asunnottomuuspoluista ja niiden taustalla vaikuttaneista tekijöistä. Valtion talousarvioesityksessä tilastoinnin kehittämiseen on varattu myös rahaa. Konkreettisia toimenpiteitä asian edistämiseksi ei kuitenkaan ole tiettävästi tehty.

Kaksi kolmasosaa Suomen asunnottomuutta kokevista ihmisistä oleskelee väliaikaisesti sukulaisten tai tuttavien luona. Tästä ryhmästä ja heidän palvelujen tai tuen tarpeistaan tiedämme kuitenkin erittäin vähän. Asunnottomuuteen linkittyvistä sosioekonomisista tekijöistä emme tiedä juuri mitään.

Asunnottomuuteen linkittyvistä sosioekonomisista tekijöistä emme tiedä juuri mitään.

Henkilötunnukseen pohjaava asunnottomuustietojen yhdistäminen muihin väestöä koskeviin rekistereihin mahdollistaisi ilmiön tarkemman tutkimuksen ja analyysin. Ajantasaisella tiedolla asunnottomuutta kokevien ihmisten tarvitsemat palvelut voitaisiin suunnitella niin, että ne myös kohdentuisivat oikein ja tarpeiden mukaisesti.

Sosiaaliturvauudistuksen ja hyvinvointialueiden kehittämisen ja käynnistämisen kynnyksellä tämä on mitä tarpeellisin asia ottaa huomioon. Pitkään jatkuva ja toistuva asunnottomuus tarkoittaa ihmisten syrjäyttämistä sekä sairastuvuuden ja kuolleisuuden lisääntymistä.

Nyt on aika ja tilaisuus laittaa asunnottomuuden tilastointijärjestelmä kuntoon. ARA on tässä asiantuntija, jonka johdolla tilastointia päästäisiin nopeasti kehittämään.

Lue myös
Asunnottomuusluvut Suomessa historiallisen alhaiset – 4 000 ihmisen raja alittui

Mitä ajattelit jutusta?