ARA-vuokra-asunnot kohdistuvat hyvin pienituloisille ilman tulorajoja

Asetuksella halutaan varmistaa, että valtion tukemat asunnot ohjautuvat taloudellisesti tukea tarvitseville. Tavoite on hyvä, mutta Y-Säätiö näkee, että tulorajoille ei ole tarvetta, sillä lähes kaikki hakijat mahtuvat jo nyt ehdotettujen tulorajojen sisälle. Samoin sosiaalinen tarveharkinta toimii tehokkaasti ehdotettujen tulorajojen ylittäjien osalta. Y-Säätiö ei siis kannata enimmäistulorajojen käyttöönottamista arava- ja pitkän korkotuen vuokra-asuntojen asukasvalinnassa.

Tulorajojen käyttöönotto hidastaa asukasvalintaprosessia, mikä vaikuttaa siihen, miten nopeasti uudet hakijat saavat asunnon. Lisäksi tulorajat voivat vaikuttaa kiinnostukseen hakea ARA-vuokra-asuntoa, koska tulorajat voivat heikentää valtion tukemien vuokra-asuntojen imagoa.

Y-Säätiö pitää selvänä, että tulorajat luovat uuden kannustinloukun. Tulorajojen käyttöönotto ei kannusta asukasta kehittymään työmarkkinoilla, sillä pienikin tulojen nousu voi johtaa siihen, että vuokralainen muuttotilanteessa menettää tulojen nousun tuoman hyödyn moninkertaisesti muuttaessaan markkinaehtoiseen vuokra-asuntoon ja jäädessään ARA-vuokra-asuntojen tulorajojen ulkopuolelle.

”Tulorajojen lisääminen ei valitettavasti ratkaise kohtuuhintaisten asuntojen kohdentumisen ja riittävän tarjonnan kysymystä. Asunnot kohdetuvat jo hyvin pienituloisille, ja aiemmat kokeilut osoittivat, että tulorajoilla on hyvin marginaalinen vaikutus tavoiteltuihin asioihin.

Nyt olisi tärkeä etsiä muita keinoja, jotta kaikilla suomalaisilla olisi paremmat edellytykset löytää omiin tarpeisiin sopiva kohtuuhintainen asumisratkaisu. ARA-rakentamisen hiipuminen ja sosiaaliturvaan suunnitellut muutokset tulevat nostamaan tämän kysymyksen painoarvoa. On odotettavissa, että asumiseen liittyvä epävarmuus tulee koskettamaan entistä useampaa lähivuosina”, arvioi Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski.

Uudistus lisäisi sääntelyä ja kuluja

Tulorajojen käyttöönotolla olisi merkittävästi hallinnollisia vaikutuksia vuokrataloyhteisössä ja kunnassa.

ARA-asunnoissa asukasvalintaprosessi on jo nykyisellään monivaiheisempi kuin vapaarahoitteisilla toimijoilla, ja mahdolliset tulorajat pidentäisivät valinta-aikaa. Työtä hankaloittaa se, että vuokranantajalla ei ole oikeutta käyttää tulorekisteriä. Käytännössä tulojen selvitykseen pyydettyjen liitteiden pyytäminen, vastaanottaminen ja käsittely on manuaalista. Muutos vaatii myös ohjelmistokehitystä. Tästä kaikesta seuraava resurssitarve kasvattaa kustannuksia, mikä lisää painetta korottaa vuokria. Koska ARA-kohteiden vuokranmääritys on omakustanneperusteista, koituvat kasvaneet kulut asukkaiden maksettaviksi vuokrissa.

Uudistus on lisäksi ristiriidassa pääministeri Orpon hallitusohjelman liian sääntelyn purkamiseen ja hallinnollisen taakan keventämiseen liittyvien tavoitteiden kanssa. Sääntelyn lisääminen kohtuuhintaisen asumisen toimijoille ei aja asukkaiden etua. KOVA ry:n vuosina 2019 ja 2021 omille jäsenyhteisöissään tekemästä selvityksestä ilmenee, että kohtuuhintaisissa, valtion tukemissa ARA-vuokra-asunnoissa asuvista 15 prosenttia saa toimeentulotukea, puolet vuokra-asukkaista saa asumistukea. Vuokra-asunnot kohdentuvat jo nyt pienituloisille ilman byrokraattista tuloraja selvitystä.

Segregaatiota ja asuinalueiden eriytymistä on tärkeää ehkäistä, mihin nykyinen asukasvalintaa koskevat säädökset antavat mahdollisuuden. Ammattimaisesti tehty asukasvalinta ehkäisee asuinalueen ja talon segregaatiota. Liian tiukka rajaus asukasvalinnassa estää tasapainottavien asukasvalintojen tekemisen ja kohteeseen on valittava ainoastaan vaikeimmassa asemassa olevia, millä on voimakas segregoiva vaikutus.

Y-Säätiön lausuntoon kokonaisuudessaan voi tutustua täällä