RADAR-hankkeen pyöreän pöydän keskustelu Turussa nosti esiin asunnottomuustyön keskeiset kehitystarpeet

Asunnottomuuden tutkimustuloksia on tärkeää välittää ajantasaisesti ja sovellettavassa muodossa asunnottomuuden poistamisen ja ehkäisemisen parissa työskenteleville. Samalla tuloksia on välttämätöntä tulkita yhdessä tutkijoiden, työntekijöiden sekä asunnottomuutta kokevien ja kokeneiden ihmisten kanssa.

RADAR-hanke on rekisteritietoanalyysiin perustuva asunnottomuustutkimus, jonka Turussa maanantaina 16.3.2026 järjestetty keskustelu kokosi yhteen asiantuntijoita sosiaali-, terveys- ja asuntosektorilta sekä järjestöistä ja seurakunnista. Monialaisessa keskustelussa tunnistettiin selkeitä epäkohtia ja kehityskohteita nykyisissä tukijärjestelmissä.

Tilaisuudessa esiteltiin RADARin uusimpia rekisterianalyysien tuloksia, jotka käsittelivät muun muassa asunnottomien sosiodemografisia piirteitä, elämäntilanteiden muutoksia ennen asunnottomuutta sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä eri vaiheissa. Tuloksia työstettiin pienryhmissä, joissa niitä tarkasteltiin kriittisesti ja pohdittiin, miten niitä voidaan hyödyntää asumissosiaalisen työn arjessa.

Asuminen ja palvelut eivät kohtaa kaikkien tarpeita

Tilaisuudessa tarkastellut tulokset ja keskustelu nostivat esiin asuntotarjonnan keskeiset haasteet. Asunnottomuutta ei voi ratkaista ilman riittävää, saavutettavaa ja monipuolista kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa. Pelkkä asunto on aiempaa useammalle riittävä ratkaisu, mutta edelleen vain vähemmistölle asunnottomista.

Asumiskustannusten nopea nousu suhteessa tukiin on johtanut tilanteisiin, joissa osa asiakkaista on joutunut muuttamaan. Myös tuetuissa asumismuodoissa esiintyy yhä enemmän häätöuhkia ja vuokrarästejä. Lisäksi asuntotarjonta ja hakujärjestelmät eivät huomioi riittävästi kuntien välistä liikkumista.

Asumisen ja palvelujen jatkuvuus voi katketa myös ehtojen vuoksi. Tuetussa asumisessa asuminen voi olla sidottu palvelusopimukseen, ja palvelujen saatavuus voi vaihdella esimerkiksi asiakkuuden tai päihdehistorian perusteella. Yhdenvertaisten oikeuksien toteutumisessa on käytännön poikkeuksia, joita tulisi tunnistaa paremmin.

Palveluissa tarvitaan kiinnipitävyyttä ja arjen tukea

Tilaisuudessa korostui palvelujärjestelmän riittämätön kyky pitää asiakkaat mukana palveluissa. RADARin alustavat tulokset viittaavat siihen, että sosiaalipalvelujen käyttö on vähäistä asiakasohjauksen ja Asunto ensin -yksikköön pääsyn välissä, vaikka odotusajat voivat olla pitkiä.

Asunnottomien tavoittaminen on usein vaikeaa vaihtuvien yhteystietojen, puuttuvien tunnistautumisvälineiden ja unohtuneiden tapaamisten vuoksi. Siksi tarve kiinnipitäville ja aktiivisesti asiakkaan luo meneville palveluille on keskeinen. Samalla todettiin, että palvelujen käytön lisääntyminen asunnon saamisen jälkeen kertoo usein alikäytön korjaantumisesta, ei palvelutarpeen kasvusta.

“Kustannusvaikuttavuutta on tärkeää arvioida pitkällä aikavälillä ja laajasti läpi monen sektorin palvelujärjestelmien.”

Keskusteluissa tunnistettiin myös aukkoja konkreettisessa arjen tuessa. Palvelujen eriytyminen voi johtaa tilanteisiin, joissa esimerkiksi mielenterveyshoito etenee, mutta vuokrat ja laskut jäävät hoitamatta. Nopea ja käytännönläheinen apu voisi ehkäistä häätöjä ja tilanteiden kriisiytymistä.

Varhainen tuki ja rakenteelliset ratkaisut keskiössä

Tilaisuudessa korostui varhaisen ja asunnottomuutta ennaltaehkäisevän tuen merkitys. Vuokranmaksuongelmiin puuttuminen ajoissa on keskeistä, jotta vuokrarästit eivät ehdi kasvaa ennen tilanteeseen reagointia.

Asunnottomuuden riski on viime vuosina kasvanut erityisesti pienipalkkaisilla, joiden haasteet ovat pääasiassa taloudellisia, sekä henkilöillä, jotka ovat joutuneet vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen pitkän sairauspoissaolon vuoksi. Tällaisissa tilanteissa oikea-aikainen ja oikeanlainen tuki on ratkaisevaa.

Ratkaisut löytyvät onnistumisten tarkastelusta

Tilaisuudessa korostui, että asunnottomuus kytkeytyy vahvasti yhteiskunnan rakenteisiin. Viimeaikaiset sosiaaliturvaleikkaukset ovat vaikuttaneet asiakkaiden tilanteisiin sekä konkreettisesti että yhteiskunnallisen ilmapiirin kautta. Samalla todettiin, että putoaminen asunnottomuuteen on aiempaa nopeampaa ja syvempää.

RADAR-hankkeen rekisterianalyysit tarjoavat kuitenkin tärkeän ja toiveikkaan havainnon: valtaosa niistä ihmisistä, joilla on vakavia psykososiaalisia haasteita, ei koskaan päädy asunnottomiksi. Vaikka päihde- ja mielenterveysongelmat tai elämänhallinnan vaikeudet ovat yleisempiä asunnottomuutta kokevien joukossa, ne johtavat asunnottomuuteen vain murto-osassa tapauksista.

Ero asunnottomuuden ja asunnon säilymisen välillä löytyy usein toimivista rakenteista, eli liikkuvasta työstä, oikea-aikaisista palveluista ja eri sektoreiden saumattomasta yhteistyöstä. Myös asiakkaan sosiaalisilla taidoilla, motivaatiolla ja toimivalla asuntopolitiikalla on suuri merkitys.

Tämä havainto haastaa yksinkertaisen jaottelun asunnottomiin ja muuhun väestöön. Asunnottomuus ei ole väistämätön seuraus vaikeista elämäntilanteista, vaan se on estettävissä. Juuri siinä, miksi osa ihmisistä ei päädy asunnottomiksi, piilevät keskeiset avaimet asunnottomuuden ehkäisyyn ja poistamiseen.

Kirjoittajat Veera Niemi, Maria Degerman, Sofia Kalliaisenaho, Elisabetta Leni, Mia Saarela ja Henna Silokangas. 

Haluatko syventyä aiheeseen lisää?

Tutustu pidempään artikkeliin, jossa pyöreän pöydän keskustelujen havainnot, tulkinnat ja kehitystarpeet avataan yksityiskohtaisemmin.

Lue lisää