Onko yhä harvempi nuori turvassa asunnottomuudelta tulevaisuudessa?   

Nuoret ja erityisesti korkeakouluopiskelijat eivät ehkä ole ensimmäinen kohderyhmä, kun keskustellaan asunnottomuudesta, mutta siitä huolimatta tai oikeastaan juuri sen takia siitä on mielestäni hyvä puhua. Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa laajasti yhä enemmissä määrin erilaisia ihmisiä, mikäli emme aktiivisesti ylläpidä asunnottomuutta ehkäiseviä rakenteita. Asunnottomuustilastojen ulkopuolella piiloasunnottomana voi olla esimerkiksi nuori korkeakoulutettu, joka asuu tilapäisesti läheistensä luona, koska ei ole varaa asua omassa asunnossa.  

Oma koti on ensiarvoisen tärkeä perusta muun elämän edellytyksille. Oma koti luo turvaa, pysyvyyttä, ylläpitää hyvinvointia ja perustaa sille, että voi keskittyä myös muuhun elämään. Kun puhumme asunnottomuudesta, puhumme yhteiskunnan epäonnistumisesta sen perustehtävässä. Asunnottomuus ei ole yksilön huonojen valintojen tulosta, vaan yhteiskunnallisissa rakenteissa. Syitä ovat talouden suhdannevaihtelut, väestönkasvu, kaupungistuminen sekä suuret tuloerot. Yksilötason syitä on esimerkiksi sosioekonominen asema, elämänhallinnan haasteet, sairaus, työttömyys, kriisit ja muutokset sekä päihde- ja mielenterveysongelmat ja näiden taustatekijöiden kasaantuminen.  

Asunnottomuuden tulevaisuudennäkymät  

Uusimpien asunnottomuustilastojen mukaan asunnottomuus on lähtenyt kasvuun myös Suomessa. Suomessa oli 3806 asunnotonta vuonna 2024, mikä on 377 henkilöä viime vuotta enemmän. 15 prosenttia asunnottomista on alle 25-vuotiaita. Asunnottomuus on sitä ennen laskenut peräkkäiset 11 vuotta. Syiksi kasvuun kunnat ilmoittivat pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puutteen, sosiaalietuuksien leikkaukset sekä korkeat asumis- ja muut elinkustannukset. Lisäksi lisääntyneiden maksuhäiriöiden ja vuokravelkojen vuoksi asunnon saaminen on vaikeutunut. Nämä nivoutuvat osaksi laajempaa eurooppalaista asumiskriisiä, jonka äärimmäinen seuraus asunnottomuus on. Kriisin myötä pienituloisten ja keskiluokan asumisvaihtoehdot kaventuvat ja pakkomuutot lisääntyvät. (Niemi ym. 2025.)  

Kuluneen vuoden aikana Suomessa on havaittu uusi asunnottomuutta kokevien ryhmä, pienituloiset, joilla ei ole muita merkittäviä elämän haasteita. Tämä herättää kysymyksen, onko riski asunnottomaksi joutumisesta entistä korkeampi tänä päivänä laajemmalle osalle väestöstä. Nuoret ovat erityisen haavoittuvaisia juuri pienten tulojen ja vähäisen työkokemuksen vuoksi. 

Tulevaisuuteen ja toimeentuloon liittyvät asiat huolettavat monia nuoria ja korkeakoulutettuja. Korkeakoulutettujen työttömyystilanne on haastavin koko 2000-luvulla. Korkeakoulutus ei näytä tarjoavan enää varmuutta työllistymisestä ja sitä kautta taloudellisesta turvasta ja hyvinvoinnista. (Yle 2025). Lisäksi yhä useammalle kertyy huomattava määrä velkaa opintojen ajalta.  

Tähän yhdistettynä tilannetta hankaloittaa sosiaaliturvaleikkaukset, opiskelijoiden siirtäminen yleisestä asumistuesta asumislisän piiriin, muutokset valtiontukeman asuntotuotannon tuissa sekä STEA-avustusten ja asumisneuvonnan määrärahojen leikkaus. On mielestäni aiheellista pohtia, mitä seurauksia muutoksilla voi olla, jotta voimme estää niiden toteutumisen.  

Pelkään, että harveneva joukko nuorista on suojassa asunnottomuudelta tulevaisuudessa, mikäli heillä ei ole läheisistä koostuvaa turvaverkkoa, joka voi tukea niin henkisesti kuin rahallisesti elämässä eteenpäin. Jos yhteiskunnan turvaverkot heikkenevät, korostuu lähipiirin merkitys myös asunnottomuuden ehkäisyssä. Se asettaa useat epätasa-arvoiseen asemaan sen perusteella, millaisesta sosioekonomisesta taustasta tulee sekä, onko turvallisia läheisiä, joilta pystyä tai uskaltaa kysyä apua.  

Asunnottomuuden ennaltaehkäisy ja poistaminen vaatii resursseja   

Asunnottomuuden vähentymisen on mahdollistanut asumista turvaavat rakenteet, kuten ennaltaehkäisevät palvelut, kattava sosiaaliturvajärjestelmä sekä julkisesti tuettu, pienituloisille tarkoitettu asuminen. Huoleni on, että mikäli näistä ei pidetä kiinni myös jatkossa, on tulevaisuus entistä epävarmempi nuorille sekä korkeakouluopiskelijoille ja vastavalmistuneille.  

Keskeistä asunnottomuuden ehkäisemiseksi on, että kohtuuhintaista asumista on riittävästi. Jotta myös nuorille riittää kohtuuhintaisia asuntoja esimerkiksi opiskelijakaupungeista, on tärkeää tukea opiskelija-asumista ja muuta kohtuuhintaista asumista. Tämä vaatii valtiolta tuotantotukia.   

Asumisneuvonnalla on tutkitusti merkittävä vaikutus asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja erityisesti nuorille tämänkaltainen palvelu on keskeistä, sillä omat taloustaidot eivät välttämättä ole kovin vahvat. Neuvonnan saatavuus kuitenkin vaihtelee alueittain.   

Asunnottomuuden ennaltaehkäisy ja poistaminen vaatii resursseja ja keskeisenä onkin riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kohtuullinen sosiaaliturvan taso. Ilman tätä asumisen turvaaminen on vaarassa ja yhä harvempi nuori turvassa asunnottomuudelta.  

Viitteet: 

Niemi, V., Raitakari, S., & Sudenkaarne, T. (2025). Asumiskriisin vaikeuttaman asunnottomuuden ratkaisut ovat kaikkien vastuulla. Yhteiskuntapolitiikka, 90(2), 0. 

ARA. (2023). Asunnottomat 2022. Selvitys 2/2023. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus.  

Esimerkkejä: 

Yle. (31.1.2025). Näillä aloilla työttömyys kasvoi eniten – kärjessä alat, joilla on kärsitty työvoimapulasta. https://yle.fi/a/74-20140190