Joulupata muistuttaa meitä hädästä keskellämme

McFee sai käskyn toimia köyhien ruokkimiseksi. Kapteeni muisti nähneensä  Liverpoolissa padan, jonne laivan matkustajat saattoivat jättää rahaa köyhien auttamiseksi. McFee sovelsi ideaa ja näin syntyi perinne, josta Pelastusarmeija vieläkin tunnetaan.

Käsky auttaa ilman ohjetta siitä kuinka se tehdään, oli tyypillinen pelastusarmeijalainen ohje tuolloin. Tämä pakotti kapteenin luovuuteen ja syntyi joulupata. Mikäli Pelastusarmeijan avustusbudjetti olisi tuolloin ollut runsas, olisi tämä kaikkialla tunnettu auttamisen symboli jäänyt syntymättä.

Sopiva niukkuus organisaatiossa pakottaa miettimään asioita toisin. Moni hyvä oivallus on tullut tilanteessa, jossa on ollut pakko rakentaa asioita uusiksi. Niukkuus ja vaatimattomuus on ollut, ainakin meille Pelastusarmeijassa, terveellistä.

Suomalaiseen yhteiskuntaan soluttautuu yhä voimakkaammin ajatus, jonka mukaan tämä sama malli toimisi ihmisten taloudessa. Ajattelun mukaan, pitämällä yllä köyhyyttä, kannustetaan ihmistä oma-aloitteisuuteen ja näin ihminen nostaa itsensä köyhyydestä. Näin tämä ei kuitenkaan toimi. Tai saattaa toimia, mutta vain vähemmistöllä ihmisistä.

Muutos ja uuden oivallus tarvitsee luovuutta ja rohkeutta. Nämä kaksi lepäävät luottamuksen päällä. Mikäli luottamusta ei ole, ei ole luovuuttakaan. Selviytymisen pelko horjuttaa luottamusta vakavasti.

Omaa luottamuspääomaa ei ole itse voinut valita. Sen on ihminen lapsuudessaan joko saanut, ei ole saanut tai kriisien kautta menettänyt. Aivan liian usein on tilanne, että kasvuympäristö ei ole kyennyt tarjoamaan mitään, josta voisi luottamusta rakentaa. Luottamuksen puuttuessa, niukkuus tuo nopeasti tilanteen, jossa ihminen ei löydä tietä selviytyä elämässään.

Vanha suomalainen sananlasku sanoo: ”kun nälkä tulee ovesta, rakkaus karkaa ikkunasta”.  Tämä nälän ja rakkauden välinen suhde on liian totta edelleenkin. Köyhyys ei ole hyväksi eikä terveellistä kenellekään. Se ei myöskään jalosta ihmistä.

Joulupatakeräyksen avulla kohdataan äärimmäinen hätä. Sen lisäksi, että keräys oikeasti auttaa, Joulupata tuo ihmisen hädän iholle. Kun pysähdyn padan äärelle kylmässä tuiskussa kaivamaan taskun pohjalta lanttia, tulen tietoiseksi oikeasta hädästä. Se ei ole jossakin tuntemattomuudessa, vaan tässä, keskellämme.

Kohtaamalla joulupadan ja patavahdin käynnistän hyvän tekemisen ketjun. Apu menee varmasti perille. Kohtaamalla ihminen muuttuu näkyväksi. Kun kohtaamiseen liitetään kädenojennus, pienikin, syntyy hyvä teko. Hyvää tekemällä muutetaan maailmaa.

Eero Untamala
Asumispalvelujen johtaja
Suomen Pelastusarmeijan Säätiö
Helsingin asumispalvelut