Muistisairaiden asumiskylä Kaarinaan

Kaarinan kaupunki yhteistyössä Perhehoitajaliiton kanssa on valmistellut muistisairaiden kylää, joka avattiin 6.10.2014. Tavoitteena on ollut asumisen yhteisöllisyyden kehittäminen. Olen ollut jonkun verran mukana idean jalkauttamisessa ja siksi siitä muutama ajatus mietittäväksi.

Yhteisöllisyys on klassikkotutkija Durkheimin mukaan yhdessä pysymistä. Ranskalainen Maffezoli taas korostaa heimojen merkitystä yhteisöllisyyden käsitteessä. Suomessa on ollut yhteisöllisyyttä maaseutujen kylissä, kaupunkien taloyhteisöissä, työyhteisöissä ja erilaisissa harrastuspiireissä. Näiden yhteisöjen taustalla ovat vaikuttaneet paikkakunnat, samat työtoiminnot, keskinäinen hyöty tai yhdessä tekeminen ja yhdessäolo. Maalta kaupunkiin muuttaneiden on ollut kyläyhteisöistä vieraantumisen kautta etsittävä uutta yhteisöllisyyttä. Yksinäisyys on silti aikamme uusi ilmiö niin mittavana kuin se nyt on. On yksinäisiä lapsia, nuoria, työikäisiä ja vanhuksia. Jotkut tutkimukset jopa ennakoivat, että yksin olevat lapset ovat vanhuksinakin yksin. Vanhusten yksinäisyys on suurta maaseutujen haja-asutusalueilla ja taajamien palvelukodeissa (Vanhustyön Keskusliiton tutkimukset). Yksinäisyys onkin vastaisku yhteisöllisyydelle.

Ihminen haluaa kuulua ryhmään, vanhuksenakin. Tavoitteena on, että vanhukset asuvat mahdollisimman kauan kotonaan, vaikka ovat  usein juuri  yksinäisiä. Kaarinan perhekylä rakentuu viiden talon yksiköstä, joiden ympärille on rakennettu aita. Talot muodostavat kokonaisuuden, pihapiirin, johon kuuluu lisäksi huoltovarasto ja muuta asumisessa tarvittavaa. Jokaisessa talossa on neljä muistisairasta ja yksi tai kaksi ”vetäjää” eli samassa taloudessa asuvaa koulutettua ”kotihengetärtä,” Työntekijät ovat osin luopuneet omista kodeistaan ja muuttaneet asumaan vanhusten kanssa samoihin taloihin. Kodin kaikilla asukkailla on oma huone ja lisäksi on yhteisiä tiloja. Jokainen kodin asukas  maksaa elinkustannuksensa .”Kotihenki” on sopimussuhteessa kuntaan saaden työsopimusten mukaiset loma-ajat.

Jokainen talo muodostaa viiden-kuuden ihmisen kodin, jossa on oma elämä ja arjen rytmi. Kyläyhteisön tapahtumia järjestetään ja talot/kodit voivat kutsua vieraita muista kodeista. Talojen vetäjien koulutus on tähdännyt erityisesti yhteisöhengen kehittämiseen ja kyläyhteisön pelisääntöjen valmisteluun. Kyläpäällikkö on yhteisön vanhin asioiden ratkaisija ja ”se viisas”. Asukkaiden omaiset vierailevat kodeissa ja voivat osallistua kylän tapahtumiin tai tuoda koteihin virkistäviä asioita.

Kokeilu on uutta tällaisessa muodossa vanhustyössä, vaikka sitä lasten ja nuorten kohdalla on jo tehty. Kylämuodon korostaminen on tavallaan uutta ja retroa, paluuta vanhaan yhteisöllisyyteen uusin tavoin toteutettuna. Toimintaa kehitellään arjen kautta ja luottaen siihen, että hanke luo turvallisuutta ja osallistuvaa asumista vanhuksille.

Hankkeen puuhaihmisinä ovat olleet Seija Sjöblom(Kaarina) Maria Kuukkanen (Perhehoitoliitto).

Pirkko Lahti (psykologi, fil.lis), toimii kutsuttuna asiantuntijana Y-Säätiön hallituksessa

Kuva: Anu Hytönen