Kotiin saatava tuki

Yksi pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman 2012 -2015 tavoitteista on mallintaa asunnottomille suunnatun hajautetun asumisen tukityötä. Keskeistä on löytää vastauksia kysymyksiin siitä, millaiset tukimallit toimivat hajautetussa asumisessa ja kenen kohdalla. Lisäksi pyrimme jalostamaan tukimalleja entistä joustavammiksi ja asiakaslähtöisemmiksi. Hajautetulla asumisella tarkoitetaan yleisesti asumista ns. normaalissa vuokra-asunnossa, kuten kaupungin vuokrataloyhtiössä. Asumisen onnistumisen turvaamiseksi asukkaalle tuotetaan hänen tarvitsemansa palvelut pääosin asuntoon. Asukas saa siis tukipalveluja kotiinsa.

Palvelujen tuottaminen asukkaan kotiin on perusteltua monestakin näkökulmasta. Kun palvelut tuotetaan sinne missä ihmiset asuvat ja elävät, toimintaympäristö on asukkaan ”pelikenttä”, ei palvelua tuottavan työntekijän aluetta. Tukitarpeen päättyessä asukkaalla on hajautetussa asumisessa useimmiten mahdollisuus myös jatkaa asumista samassa asunnossa, jolloin kuntoutuminen ei tarkoita muuttamisen pakkoa ja tutusta ympäristöstä lähtemistä. Tutkimustulokset hajautetussa asumisessa toteutetuista pitkäaikaisasunnottomien projekteista Euroopassa ovat rohkaisevia ja asumisen onnistumisprosentit ovat olleet korkeita. Asunnosta on tullut monelle asukkaalle koti.

Mikä sitten tekee asunnosta kodin? Televisiosta pursuavien sisustusohjelmien perusteella koti rakentuu sisustamalla, mikä varmasti pitää osin paikkaansa.  Tutkija Riitta Granfeltin mukaan asunnosta tulee koti vähitellen. Oma rauha, mahdollisuus olla yksin ja levätä omassa paikassa sekä usko siihen, että asunto on omassa hallinnassa, ovat tärkeitä kodin rakennusaineita. Koti on siis enemmän kuin seinät ja huonekalut.

Hajautetussa asumisessa asukkaan näkökulmasta merkittäväksi kysymykseksi näyttää nousevan myös kysymys yhteisöön kuulumisesta ja sen vastaparina usein ilmenevä yksinäisyyden kokemus. Useat hajautettuun asumiseen muuttaneet asunnottomat kertovat kärsivänsä yksinäisyydestä ja mielekkään tekemisen puutteesta.  Juho Saaren vähäosaisten hyvinvointikokemuksia selvittäneen tutkimuksen mukaan keskeiset hyvinvointia uhkaavat tekijät ovat juuri yksinäisyys, toimettomuus ja köyhyys. Syrjäytyneiksi luokitelluilla ihmisillä olisi toimintavalmiuksia ja halua osallistua, mutta tällä hetkellä heidän inhimilliset resurssinsa jäävät käyttämättä. Tilanne on yksilön kannalta kohtuutonta ja tulee samalla yhteiskunnalle kalliiksi. Diakoniajohtaja Jarmo Kökön mukaan meidän on rakennettava yhteisöjä ihmisten tueksi, tuettava kansalaisten omaa aktiivisuutta ja avattava ammattilaisyhteisöjä sosiaalista vastuuta tunteville kansalaisille. Riitta Granfelt muistuttaa asunnon mieluisan sijainnin ja tutun sosiaalisen ympäristön vahvistavan kodin tuntua.

Hajautettuun asumiseen ja kotiin saatavaan tukeen liittyy paljon avoimia, vielä osin ratkaisemattomia kysymyksiä. Sosiaalityötä määrittävien lakien, normien ja eettisten periaatteiden lisäksi kotiin saatavaa tukityötä määrittää vahvasti myös Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta. Toisen kotona työskentely nostaa esiin uudella tavalla myös työturvallisuuskysymykset ja asukkaan itsemääräämisoikeuden ja haastaa työntekijät pohtimaan toimijoiden rooleja uudella tavalla. Tukipalvelujen tuottaminen kotiin vaatii useiden ammattialojen tiivistä, osin uudenlaista monialaista yhteistyötä. Toimivat ja erityisosaamista tarkoituksenmukaisella tavalla hyödyntävät yhteistyömallit isännöinnin, palveluntuottajien ja asukkaan kesken ovat tärkeitä. Erityisesti ne korostuvat mahdollisten asumisen kriisitilanteiden hoitamisessa sekä niitä ennalta ehkäistäessä. Suunnatessamme palveluja entistä enemmän koteihin meidän tulee muistaa huolehtia siitä, ettei suuntaus johda kodin institutionaalistumiseen. Koti on ennen kaikkea mielentila.

Jari Karppinen

ohjelmajohtaja, Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma