Tällasta Tellervossa

”Tällasta meillä täällä Tellervossa on”, toteaa hymyilevä harmaahiuksinen rouva. Meneillään on syntymäpäiväkakun valmistus, johon sankari itse leikkaa viinirypäleen puolikkaita ja raastaa suklaata. ”Tulee hyvä kakku. Makea. Makea on hyvää. Kerma ainakin. Sitä pitää laittaa aina. Myös kahviin. Minä täytän huomenna 18-vuotta”, nauraa rouva. ”Ei voi kyllä olla 18 ”, toteaa herra vierestä. ”Minäkin kun täytin syksyllä jo 50 vuotta ja sinä olet ollut täällä pitempään”.

”Tulin tänne sairaalasta”, sanoo rouva. ”Siellä olin monta vuotta. Monessa eri huoneessa. Monen eri ihmisen kanssa. Oli nuorempaa naista ja vanhempaa naista. Sitten minä pääsin tänne kun kertoivat, että täällä olisi tämmöinen huone. Jännitti alkuun kyllä tulla. Kovasti jännitti. Mutta tulin silti. Tämä tuntui kodilta, kun oli niin kodikasta. Alkuun vähän oli yksinäistä silloin, kun oli yksin. Mutta meillä on täällä näitä kokouksia. Sitten tehdään ruokaa. Minä tykkään tehdä ruokaa. Pestä pyykkiä ja tehdä semmoisia talonmiehen hommia.” Etkö sinäkin tykkää tehdä ruokaa?”, kysäisee rouva herralta.

”Puhu sinä vaan ensin, niin minä kerron sitten”, herra vastaa. Ja rouva jatkaa: ”Lehtiä tykkään myös lukea, Ilta-Lehteä, Ilta-Sanomia ja Seuraa. Ne on hyviä. Ostan niitä viikonloppuna. Nyt pitää varmaan mennä ostamaan se ajokorttikin, kun minusta tulee huomenna täysi-ikäinen.” Rouva nauraa ja jatkaa, ”Ja ajokoe pitää sopia. Mutta ensin pitää juhlia. On hyvät juhlat, kun on tuoretta sämpylää. Ja kakkua kermalla. Minä kohta sen koristelen, kun saavat siihen tuon kerman ensin päälle. Mutta mene sinä herraa jututtamaan, kun minulle kuuluu vaan hyvää. Että eikö sitä sanota, että hyvin menee, mutta menköön.”

Herra puolestaan kertoo asuneensa hänkin ennen tänne tuloa sairaalassa. ”Joku puolitoista vuotta. Ihan liikaa sääntöjä. Rajoitettiin sitä liikkumista ja rajoitettiin sitä sun tätä.Ei ollut helppoa olla siellä. Ihan liikaa töitä teettivät. Enkä oikein tiedä, miksi minä sinne jouduin. Jouduin siitä omasta asunnosta pois. En tiedä oikein miksi, kun en lukenut niitä papereita. Niissä papereissa se vissiin oli sitten se syy, että miksi. Diagnoosikin oli jossain papereissa. Täällä on vähän fifty fifty; Se on hyvä, että pääsin tänne ja parempi olla täällä, kun metsässä. Vapaampaa on. Rauhallisempaa on. Omaa kotia minä kaipaan kuitenkin. Että, se on se toinen fifty. Lisää rahaa toivoisin myös. Mutta siitä ruuanlaitosta tykkään, niin kuin tuo rouva sanoi. Teen aamupalaa ja lämmintä ruokaa ja ilta-palaa ja siivoan ja liikun ja teen lumitöitä ja lapioin. Että tällasta täällä meillä on. Ei ole lisättävää. Kiitos kaikille tänne.”

kirjoitus on tehty Kahden Tellervokodin asukkaan haastattelun pohjalta.