Kun lähtee seikkailulle, astuu ulos omista rutiineistaan ja ehkä myös vähän venyttää mukavuusaluettaan. Kaiken tekemisen ohella voi kokea tunteiden kirjoa, vastaan voi tulla haasteita ja yllättäviä tilanteita. Monissa hetkissä ryhmän tuki on arvokasta, ja usein selvitäänkin yhteistyön voimin. Kuin huomaamatta, tekevässä ja kokeilevassa ympäristössä saavutetaan onnistumisen kokemuksia, taidot karttuvat ja oivalletaan uutta.
Seikkailukasvatus on usein luontoympäristössä tapahtuvaa toimintaa, ja sen tunnusmerkkeinä voidaan pitää muun muassa ammattimaista ohjausta, tavoitteellisuutta, sekä fyysisen, psyykkisen, ja sosiaalisen turvallisuuden huomioimista. Seikkailullisen toiminnan kautta pyritään luomaan mahdollisuuksia ihmisenä kasvamiseen ja kehittymiseen. Olennaisena osana nähdään kokemusten reflektointi, eli niiden purku. Reflektoinnin kautta pohditaan yhtymäkohtia seikkailulla koetun, ja oman arjen välillä, sekä sitä, miten opitut asiat voisi siirtää omaan arkielämään. Opittu voi olla esimerkiksi omien voimavarojen tunnistamista, epävarmuuden tunteen sietämistä, arjen hallinnan taitoja, avun pyytämistä. Tärkeää on toiminnan vapaaehtoisuus, mihinkään ei ole pakko osallistua.