“Olen taas joku”

Nainen, 59

“Olen taas joku”

Nainen, 59

Asunnottomuutta kokenut 59-vuotias nainen asuu Y-Säätiön vuokraamassa asunnossa. ”Tästä asunnosta en halua muuttaa pois”, hän sanoo.

“En olisi voinut ikinä kuvitella jääväni asunnottomaksi. Kesällä 2014 kotitalossani kaupungin vuokra-asunnossa Espoossa alkoi julkisivuremontti, jonka vuoksi talo piti huputtaa. Minulla on astma, joten en pystynyt olemaan asunnossani. Päätin irtisanoa sen.

Ajattelin, että saan varmasti uuden asunnon syksyyn mennessä. Asuin kesän ajan ystävieni luona.

Kun kämppää ei löytynyt, minulle tarjottiin sosiaalitoimiston kautta tilapäisasuntoa. Minun piti pian vaihtaa tilapäisasunnosta toiseen, koska taloyhtiöön tuli putkiremontti.

Vaikka minulla oli katto pään päällä, olin virallisesti asunnoton. Se sai kaiken tuntumaan epävarmalta. Tunsin itseni toisen luokan kansalaiseksi, hylkiöksi. Aloin syyllistää itseäni ja mietin, olisinko voinut toimia jotenkin toisin. Yhteiskunta kohtelee asunnotonta eri tavalla.

Tästä asunnosta en halua muuttaa pois.

Kun esimerkiksi pankissa kysytään osoitetta, suhtautuminen muuttuu, kun antaa poste restante -osoitteen. Mielestäni se on epäreilua. Miksi yhteiskunta leimaa asunnottomat, kun kaikki eivät mahda tilanteelleen mitään?

Asunnottomuuteni kesti virallisesti kahdeksan kuukautta. Keväällä minulle tarjottiin asuntoa Espoosta Väinölän pitkäaikaisasunnottomille tarkoitetusta asumispalveluyksiköstä. Muutto Väinölään oli kova paikka, koska olin tottunut asumaan yksin. Meni monta kuukautta, ennen kuin totuin muihin ihmisiin ympärilläni. Kun kuulin muiden asukkaiden tarinoita, ymmärsin, että monella asiat ovat huonommin kuin minulla. Moni oli ollut paljon pidempään asunnottomana.

Asuin Väinölässä vajaan vuoden, mutta halusin päästä omaan huusholliin. Laitoin hakemuksen Y-Säätiölle, ja vain kahden kuukauden päästä minulle tarjottiin asuntoa. Minulle riitti, että näin pohjapiirroksen. Hyväksyin sen heti.

Taloyhtiö on rauhallinen ja naapurit ystävällisiä

Tämä asunto on paras, missä olen asunut. Minulla on kaksio talon toisessa kerroksessa.

Lattiat ovat laminaattia, ja asunnossa on sauna ja lasitettu parveke pihalle päin. Taloyhtiö on rauhallinen ja naapurit ystävällisiä. Eräs heistä toi minulle hyvän kenkätelineen, kun omani oli hutera.

Asunto merkitsee minulle turvallisuutta – nyt minulla on koti, mihin palata. Tunnen jälleen itseni tärkeäksi, kun olen vastuussa elämästäni. Olen taas joku, olen oma itseni. Tunnen, että nyt minun täytyy hoitaa asiani hyvin eikä mitään saa jättää roikkumaan. Asunnottomaksi en aio jäädä enää koskaan.

En malta odottaa toukokuun kymmenettä. Silloin saan vakituisen vuokrasopimuksen. Teimme aluksi säätiön kanssa vuoden määräaikaisen vuokrasopimuksen, jotta katsotaan, että vuokranmaksu ja kaikki menee hyvin. Tästä asunnosta en halua muuttaa pois.

Olen tyytyväinen elämääni. Olen eläkkeellä, mutta minulla on aivan mielettömästi tekemistä! Monet nukkuvat päiväunia, mutta minulla eivät tunnit riitä vuorokaudessa. Opiskelen muun muassa lukion kursseja. Minua kiinnostavat erityisesti psykologia ja filosofia.

Kokoonnumme ystävieni kanssa parin viikon välein keskustelemaan kirjallisuudesta, historiasta ja politiikasta. Kirjoittaminen on minulle on tärkeää, ja haluaisin joskus kirjoittaa omaelämäkerran.”

Juttu julkaistu Y-Säätiön kustantamassa kirjassa A Home of Your Own (2017).

Muut sivustomme: m2kodit.fi | asuntoensin.fi | housingfirsteurope.eu