“Kukaan ei raitistu asunnottomana”

Mies, 44

“Kukaan ei raitistu asunnottomana”

Mies, 44

44-vuotias mies asuu Y-Säätiön asunnossa. ”Tätä asuntoa en anna pois. Asunto merkitsee minulle omaa rauhaa”, hän sanoo.

“Asumistilanteeni on ollut melkoista vuoristorataa. Muutin Helsinkiin 1990-luvun alussa töiden perässä. Välillä olen asunut työsuhdeasunnoissa, välillä hommannut oman asunnon.

Välillä olen tavannut naisen, muuttanut hänen luokseen ja tyhmyyksissäni irtisanonut oman asuntoni. Kun on tullut ero, minähän se olen joutunut lähtemään.

Tätä asuntoa en anna pois. Asunto merkitsee minulle omaa rauhaa.

Pari vuotta sitten kun tuli ero naisystävästä, ostin teltan ja makuupussin ja muutin kesäksi erääseen korkean mäen päällä sijaitsevaan puistoon. Helsingin parhaalle paikalle, niin kuin kaverit sanoivat.

Purin teltan joka aamu. Kävin läheisellä laivaterminaalilla ajamassa parran ja pesemässä hampaat. Ruokaa laitoin kertakäyttögrillissä. Päivisin kiersin usein etsimässä roskakoreista tyhjiä pulloja. Joskus löysin jotain arvokkaampaa tavaraa, jota saattoi myydä. Usein sain sieltä ruuatkin.

Kotina nyt ”loistokuntoinen kaksio”

Asuin jonkin aikaa Pelastusarmeijan asumisyksikössä. Sitten sosiaaliohjaaja sanoi, että hän kirjoittaa minulle puoltolausunnon Y-Säätiölle. Nykyinen asuntoni löytyi todella nopeasti, alle vuodessa. Otin sen vastaan heti, kun näin kuvat.

Minulla on nyt ollut vajaan vuoden 46-neliöinen, täysin remontoitu, loistokuntoinen kaksio. Tätä asuntoa en anna pois. Asunto merkitsee minulle omaa rauhaa. Kukaan ei ole käskemässä, mitä tehdä.

Olen tällä hetkellä työttömänä. Aiemmin olen työskennellyt ravintola- ja sosiaalialalla. Mieli tekisi mennä töihin, mutta selkävaivojen takia työskentely on hankalaa. Odotan leikkaukseen pääsyä. Toivottavasti saisin fyysisen kunnon sellaiseksi, että pystyisin olemaan töissä.

Näin jälkikäteen ajateltuna asunnottomuusajat tuntuvat aika hurjalta. Pahimmillaan lähdin baarista puku päällä kravatti kaulassa ja menin lehtilaatikkoon yöksi. Asunnottomuudessa on kuitenkin oma viehätyksensä. Ei ole sidottu mihinkään.

Asunnottomuus vaatii paljon

Asunnottomuus vaatii paljon. Aina täytyy miettiä, missä nukkuu ja peseytyy. Väkivalta on valitettavasti osa elämää kadulla. Minutkin ryöstettiin kerran, ja turpaan tuli ja pahasti.

Rankinta aikaa oli eräs talvi, kun asuimme kavereiden kanssa puistossa. Meillä oli pensaiden alla patjat pressujen alla. Kun puisto remontoitiin ja sinne tuli yleinen vessa, meitä saattoi olla parhaimmillaan kuusi siellä nukkumassa. Onhan se suojainen paikka, mutta ei se lämmin ole.

Asunnottomana alkoholinkäyttö oli päivittäistä. Se ei ollut niinkään humalahakuista, vaan se oli ajanvietettä. Silloin, kun minulla on ollut asunto alla, olen ollut useita kuukausia juomatta.

Kukaan ei raitistu asunnottomana.

Viihdyn kotona. Olen kuitenkin aina pitänyt ulkoilmaelämästä. En enää lähtisi telttailemaan Helsingin keskustaan, mutta odotan kesää ja sitä, että pääsen luontoon retkeilemään.

Nyt jos tulee riitaa naisystävän kanssa, lähden omaan asuntoon. Tuntuu helpottavalta, ettei tarvitse soitella kavereille, että mihin pääsisi yökylään. Helppo lähteä, kun on avaimet taskussa.

Juttu julkaistu Y-Säätiön kustantamassa kirjassa A Home of Your Own (2017).

Muut sivustomme: m2kodit.fi | asuntoensin.fi | housingfirsteurope.eu